lauantai 4. elokuuta 2018

Shall we proceed, mam?


Antti oli joskus muutama vuosi sitten syömässä Passiossa yksin päivällistä ja hän kertoi miten oudosti se ei tuntunut kivalta. Vaikka oli siis aivan tuttu paikka, Hukkasen Jussikin taisi olla paikalla ja ruoka oli tutun hyvää. Silti jotain puuttui. Ei kyse ollut siitä, että  minä puutuin. Vaan ylipäätään joku ihminen toiselta puolelta pöytää. 

Minulla oli hieman samanlainen olo tänään. Menin Fisken på Diskeniin heti pian sen avauduttua. En muistanut, ettei siellä oikein pääse nurkkaan istumaan. Olin sata kertaa tietoisempi siitä, mitä ympärillä tapahtui, katsoin Facebookia 124 kertaa ja tuumin, että vieläkö naamani on punainen helteisillä kaduilla kävelystä. Niin turhaa. Valitsin Chef's menun neljällä ruokalajilla ja puolikkaalla viinipaketilla. 

Pidin kaikista neljästä annoksesta, mietin kuinka suuri se kokonainen viinipaketti olisi ollut, kun puolikaskin oli niin paljon. Ensimmäinen annos oli kipakkaa silakkaa, jonka parina ollut viini oli kovilla, mutta selvisi. Annoksen kuivattu oliivi oli tosi jänskää. Paikan uunituore leipä übersuolatun voin kanssa oli herkkua.


Toinen annos oli tryffelirisottoa, siitä oikein huokui tryffeli. Annos oli vain niin suuri, etten jaksanut kaikkea. Rakenne oli oikein hyvä, ehkä aavistus enemmän pureksittavaa olisi ollut paikallaan. Risoton päällä olleet pikkuruiset sienet olivat herkullisia. Lautasen reunan pieni särö oli minusta sympaattista, alan ilmeisesti olla pehmeä päästäni.


Pääruokana oli turskaa ja kampasimpukkaa, korjaan yksi kampasimpukka. Mukana oli paahdettuja varhaisporkkanoita, aika samanlaisia kuin itse tein viikolla. Pidin turskasta, retiisit olivat hauskan kirpakoita. Hyvä, ettei annos ollut suurempi. 


Aloin olla jo aivan täynnä. Jälkiruokana oli mustikkapullaa ja sitruunaruohojäätelöä. Pulla oli lämmin ja vielä, kun mustikat olisivat olleet metsästä, eivätkä pensaasta niin jopa olisi ollut kiva. 


Tämä lauantainen soloateria maksoi 67,50 € mikä ei ole vähän, mutta oli hintansa väärti. Töissä minua usein kutsutaan jaksolla nimellä mam, mutta näin siviilissä se oli vähän vitsikästä.  Ei ole paikan vika, että minulla oli hieman orpo olo. Seuraavalla kerralla menisin mielelläni Fisken på Diskeniin Antin tai sauvajyväsen kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintolakokemuksiamme, joiden tarkoitus ei ole ollakaan ravintola-arvosteluja, sillä sellaisiin minulla ei ole kompetenssia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti