CampaReissu1/2025 viikko 4

Torstai 1.5.2025 päivä 22

Neljäs reissuviikko alkoi Krövissä ja siellä söimme aamiaisen ja jopa tiskasimme astiat koneessa, että aikaa kuluisi. Ensimmäiset matkapionit olivat yön aikana bailanneet niin reilusti, että lehdet irtosivat pelkästä katseesta.

Ensin olin ihan että nounou, kun näin uuden tiskikoneen leirialueen tiskipaikalla. Sisäinen kettutyttöni ja maailmanpelastajapersoonani kuitenkin virkistyi, kun seinään oli liistrattu tarra, jossa kehotettin pesemään astiat koneella, siinä säästyisi persoonakohtaista aikaani ja meidän kaikkien yhteistä vettä! Eikä maksa kuin euron! Luvattiin, että 3-5 minuutissa kone tiskaa ja kuivaa astiat.

Todellisuudessa aikaa meni melkein 7 minuuttia eivätkä astiat olleet kuivia, johtuen varmaan siitä, että kevyitä muovisia kuppeja oli kääntynyt koneessa ja ne olivat täynnä vettä. Puhtaita ne kuitenkin olivat. Ehkä maailmakin ihan vähän pelastui kuitenkin.

Kaikesta maailmanpelastamisesta ja hitailusta huolimatta olimme jo klo 9 ajamassa pois leirialueelta. Matkaa seuraavaan kohteeseen oli vain 65 km, joten ei voi sanoa, että olisi ollut kovin kova kiire.

Moselin vartta ajaessa on helppo tippua kartalta, joki tekee niin monta mutkaa, kun juuri äsken olimme menossa etelään niin minuuttia myöhemmin jo pohjoiseen. Halusimme ajaa kuitenkin hetkisen jokivartta (saadakseni kirkkokuvia) ennen ajoa motarille Trierin ohitusta varten. Teimme melkein niin, tai sitten vähän jotenkin toisin.

Koska oli työväen juhlapäivä Luxemburgissakin, lempparikauppamme ei ollut auki, ei edes Lidl. Mutta Zika Market oli auki. Se on rajakauppa, josta saksalaiset käyvät ostamassa tupakkaa, kahvia, alkoholia ja virvoitusjuomia (kuka nyt milläkin juomalla virvoittuu). Kauppa oli aivan tupaten täynnä, me ostimme vähän kahvikoneeseen "panoksia", muttemme ollenkaan tupakkaa, emme vielä tähän ikään ole oppineet polttamaan.

Moselin yli pääsee pienellä lautalla, jos se sattuu kulkemaan. 

Meillä oli varaus Wasserbilligin leirialueelle, eikä turhaan, alue on nyt alkuillasta aivan täysi. Sää on ollut kesäinen, lämmintä yli 25 astetta, hyvin kuivaa. Oleskeluhuoneessa on sekä pieni kirjasto- että elokuvahylly, sieltä oli vaikea valita illan romanttista komediaa.

Päivällistä markkeerasivat pizzat, joissa ei ollut minkään sortin valittamista, huomisellekin jäi vähän. Kohta lisää snookeria leirialueen erinomaisella netillä.

Perjantai 2.5.2025 päivä23

Tänään on ollut syntymäpäiväni, on jo mones vuosi peräkkäin, että olemme olleet reissussa synttärini aikaan ja se ilmeisesti aiheuttaa jonkunlaisia suorituspaineita kanssakulkijalle. En ole vailla mitään juhlallisuuksia, ainakaan en hereillä ollessani ole sellaisia vaatinut. Oikein hyvä synttärilahja kirkkobongauksesta kiinnostuneelle on lähteä maantiepyörällä lenkille ja jättää synttärisankari olemaan parhaassa seurassa leirille. Sieltä lenkiltä sitten laitetaan kuvia kirkoista IRL ja kertoo missä kuvat on otettu. Näin sankaritar voi merkitä kuvia omalle kartallemme melkein yhtä reaaliaikaisesti. Samalla hän voi katsoa kartasta seuraavan kylän kirkon paikan, jos sattuisi, että siitäkin tulisi kuva.

Myöhemmin synttärisankarin kanssamatkustaja lähtee salaperäiselle kävelyretkelle ja palaa sieltä kukkakimpun kera #kuihienooseon

Tietysti synttärisankari viedään ulos syömään, tässä tapauksessa se tarkoittaa astumista ilmastoidusta autosta (on ollut hitokseen kuuma päivä) markiisiin alle varjoon ja ateriana on romanttiselta kuulostavia tähdenlentoja, jotka tänään olivat eilisen pizzan loput ja sankarittaren itsensä sommittelema salaatti.

Kakun puutteessa söimme minikokoisia pannukakkuja purkkikermavaahdon ja mansikoitten kera ja juomana oli luxemburgilainen cremant. Jos joku koittaa joskus brassailla, että tykkäsi luxemburgilaisista cremanteista jo 80-luvulla, voit luvan kanssa nauraa, että äläpä nyt puhu piip, niitä nimittäin on tuotettu vasta vuodesta 1991.

Hauska sattuma oli se, että kanssakulkija otti pyörälenkillä kuvan random viinitalosta ja se on juuri sen sama talo, jonka tuottaman pullon eilen ostimme siltä varalta, että jollain olisi lähiaikoina synttärit.

Leirialue on tänäänkin #complet, mutta meno on rauhaisa kuin vanhainkodissa. Sovimme siis porukkaan hyvin. Huomenna jatkuu matka viimein Ranskaan, jo tässä onkin sinne matkattu melkoisen hitaasti.

Lauantai 3.5.2025 päivä 24

Tulimme tänään Ranskaan, se kävi hieman varkain. Hoksasimme kyllä siirtymisen Luxemburgista Belgiaan, mutta seuraava rajanylitys oli niin huomaamaton, että vasta hetken päästä tuumimme, että on tämä Ranskaa.

Tulimme meille uuteen kaupunkiin Chalons-en-Champagneen, koska me voimme. Ajelimme kantateitä, emmekä vielä yhtään moottoritietä. Leirialueelle oli varauksen yhteydessä luvattu pääsevän klo 14, mutta ovella oli lappu, että saa tulla klo 12->. Me kävimme (turhaan) odotellessamme parissa ruokakaupassa. Muistimerkiksi paikkakunnan Carrefourista, puomit oli joka suunnasta estämässä yli 2,3 m korkeita ajoneuvoja. Plääh.

Asetuimme suureen loosiin (campingiksi sanotaan notta pitch), kaikki loosit täällä ovat suuria. Meitä varjostaa suuri puu, jonka lajista en ole ihan varma, ainakin se pudotti tuulessa koko ajan siemeniä (?), joissa on tahmea pää ja teräviä hahtuvia. Ei ollut kiva saada sellaisia hiuksiin, vaatteisiin ja silmiin. Ilmeisesti siitepölyäkin oli runsaasti, sillä joka puolelta kuului aivastelua ja niistämistä. Myös me teimme niin, vaikkemme tavallisesti ole allergisia siitepölyille. Puhelimeni piipitti koko päivän matkanvarren paikkakunnille ukkosvaroitusta, samoin tälle paikkakunnalle. Aikamoinen myräkkä siitä tulikin, satoi hetkisen oliivinkokoisia rakeita, nyt yhä jyrisee yhtä mittaa ja sataa ihan kaatamalla.

Sade alkoi vartti sen jälkeen kun päivällinen oli lämmitetty ulkona kaasugrillillä. Hyvä ajoitus. Nyt on tosi pimeää ja kova meteli, ensimmäinen huono sää tälle reissulle. Niin, kirkkoja ja vesitorneja taas piisaa!

Sunnuntai 4.5.2025 päivä 25

Edellispäivien helteet loppuivat kuin seinään niiden oliivinkokoisten rakeitten mukana. Tänään oli aamulla 10 astetta, kun lähdimme kävelyretkelle Châlons en Champagnen keskustaan. Leirialueelta erittäin suoraa reittiä oli matkaa noin 4 km, heti leirialueen risteyksessä oli aukoton neuvo, keskusta ja muut suunnat, joten sinne siis.

Hetken päästä hoksimme jo ensimmäisen kirkon, joka ei ollut listallamme, tuommoinen vähempi kaunis. Liikennemerkin taakse sain piilotettua väsyneen henkilön, joka oli ehkä hengellisen hoivan tarpeessa tai sitten vain väsynyt.

Keskustassa oli sitten kaksi ihan valtavan suurta kirkkoa, mahtoivatko kummatkin olla ihan katedraaleja. Ensimmäisessä oli juuri joku kirkollinen toimitus alkamassa, toisessa pystyi kuljeskelemaan rauhassa ketään häiritsemättä.

Ei se tämäkään kauhean pieni kirkko ollut, ahtaaseen väliin tungettuna.

Taloissa oli siellä täällä erilaisia maalauksia, joista kivoin oli tämä.

Tämäkin kaupunki kuuluu Champagnen alueeseen, kuten nimestäkin voi päätellä, muttei täällä ole ymmärtääkseni kovin montaa samppanjataloa. Yhden pieleen kyllä osuimme ja saimme ostettua lasilliset sen viereissä ravintolassa.

Seuraavassa kuvassa on ilmiselvä #huuto.

Lasillisten jälkeen katsoimme vielä synagogan ja protestanttisen kirkon, jotka olivat katsojaystävällisesti vastapäätä toisiaan.

Paluumatkalla katsoimme myös tienvarsikirjaston ja varsinaisen kirjaston.

Leirille palattuamme virkistimme oloamme espressolla ja hyvillä ranskalaisilla kekseillä.

Kaupungilla oli paljon muutakin näkemistä, mutteivat ne nyt mahtuneet tähän postaukseen. Teen ehkä myöhemmin toisen. Oikein hyvä kaupunki! Nyt pitäisi päättää jäämmekö vielä kolmanneksi yöksi vai jatkammeko jo huomenna matkaa. Epävakaista ja viileähköä säätä on lähipäiviksi tiedossa.

Maanantai 5.5.2025 päivä 26

Ranskalainen aamiainen on ihana, muttei sitä joka päivä voi syödä, voita tihkuvia croissanteja ja pain au chocolateja (lue:suklaatuska) saa syödä max 1/vko, suklaaherkku täytyy puolittaa. Mutta tänään, kun oli eka kerta kumpaakin, saimme omat. Jatkossa vähemmän ja harvoin.

Ajelimme Chalonsista Reimsiin aamulla, menimme moottoritiellekin osaksi matkaa ja Fulli toimi hyvin. Liikennettä ei ollut paljon. Hieno vesitorni osui reitille.

CampaAdrian mittariin tuli täyteen 90 000 km, minä kurkotin ottamaan kuvan, ei ole kuljettaja kuvannut ajaessaan. 6/2024 tuli 80 000 km täyteen ja sen jälkeen oli vielä syksyn reissukin, joten ei meillä kauheasti tule kilsoja noin 10-12 viikon reissuilla.

Reitti Reimsin automuseon lähelle oli valmiiksi katsottuna, miten pysäköisimme eräälle kadulle, koska satelliittikuvassa siinä näkyi yksi matkailuauto. Kuin sketsisarjassa siinä oli sitten oikeastikin yksi matkailuauto ja tilaa meillekin.

Museo ei ollut vielä auki, se siis harvinaista kyllä oli maanantaisin auki, muttei niin aikaisin vielä. Olimme tullessamme katsoneet, että tuossahan se katedraali on ihan lähellä, käväistäänpä siellä ennen museon avautumista.

Oli sinne matkaa vähän enemmän, etenkin kun kävelimme hieman ohitse. Suurikin rakennus voi kaupungissa piiloutua helposti paljon pienempien rakennusten taakse. Olemme käyneet katedraalissa lasten kanssa 2000-luvun alussa ja sukulaisten kanssa joitakin vuosia myöhemmin. Nyt marssimme suoraan perällä olevan Chagallin lasimaalauksen äärelle.

Näimme kaupungilla muutamia hienoja muraaleja.

Päivän kirjastokin osui reitille, hieno rakennus, oli siihen aikaan suljettuna, joten sisätiloista emme osaa sanoa mitään.

Automuseo oli oikein kiva, valo hallissa oivallinen kuvaamiseen ja sisäpihalle voisi hyvin ajaa isollakin ajoneuvolla, kunhan portti on avattu. Me emme siirtäneet autoa kadulta sisäpihalle, kun olimme saapuneet ennen portin avaamista.

Museon jälkeen ajelimme lyhyen matkan Epernayhyn ja sen kunnalliselle leirialueelle. Tuttu paikka, oikein hyvät palvelut ja pitchit. Iltapäivä on mennyt snookeria katsellen ja juustoja napsien. Täällä nyt muutama päivä, säistä riippuen. Sää on hieman viileähkö, kun ehdimme jo tottua lämpimään.

Huomenna sitten Epernayn keskustaan johonkin samppanjataloon tutustumaan.

Tiistai 6.5.2025 päivä 27

Tänään teimme kävelyretken leirialueelta Epernayn keskustaan, jonne on matkaa noin 3 kilometriä. Suoraanhan me emme tietenkään menneet, sillä katsottavana oli muutama kohde. Kuvassa alla seinämaalaus oli bonuskohde, se osui reitille ihan itsestään.

Seuraavassa kuvassa oleva pieni kirkko on ollut kartallamme jo pitkään, nyt kävelimme katsomaan sen, se oli kuitenkin suurempi kuin olin luullut.

Epernayn kirjasto, nykynuorekkaasti Mediatheque.

Sitten on #kaivonkansikuva @marijalavalle.

Koska olemme samppanja-alueella, pitihän sitä lasillisilla käydä. (kuva 4)

Seuraavassa kuvassa on kaupungin suurin kirkko, on täällä muitakin aika isoja kirkkoja, mutta tämä on suurin. Siellä ei ollut ollenkaan homeen hajua, kuten monissa ranskalaisissa kirkoissa on. Sytytimme muutaman kynttilänkin.

Paluumatkalla osui silmään eräästä portinpielestä tosi monta tuollaista avainkaappia, varmaan airBnb-paikoista kyse. Minä en ole koskaan innostunut tästä majoitusmuodosta, se kuuluu nykyään samaan lentomatkustamisen kanssa, en suosi niitä, jollei ole pakko. Eikä useinkaan tai oikeastaan melkein milloinkaan ole pakko.

Leirialueen lähellä on suuri puutarhamyymälä, jonne poikkesimme katsomaan saisimmeko ostaa basilikan taimen ja saimmekin. Se on tosi tuuhea thaibasika. Lupiininsiemenet jätimme jälleen ostamatta.

Jouduimme jonottamaan aika kauan, kun meitä edeltävien asiakkaiden kukkaa paketoitiin ranskalaisella pieteetillä. Hieno paketti siitä tulikin. Odotellessa katselimme kassan viereisiä valikoimia. Ei vaan meillä ole puutarhakaupassa tuommoisia.

Ulko-oven vieressä ilmoitustaululla oli jonkun vekottimen myynti-ilmoitus, voisin kuvitella, että se liittyy viininviljelyyn. Hieno käsiala myyjällä, eikö olekin?

Aivan leirialueen lähellä on Burger King ja pikkuisen siitä eteenpäin Mäkkäri. Siksipä teimme hampurilaisen hinkuun itse syötävää, onnistuivat hyvin. Nyt ei tee mieli hampurilaista vähään aikaan.

Keskiviikko 7.5.2025 päivä 28

Neljäs reissuviikko tuli tänään täyteen ja nyt alkaa todella tuntua, että ollemme päässeet reissumoodiin.

Tänään kävelimme taas keskustaan, nyt suuntana markkinat. Emme olleet aiemmin kunnolla noteeranneet Epernayn kauppahallia, mutta eilen tulimme tietämään, että keskiviikkoisin hallissa on ns. pikkumarkkinat ja lauantaina suuremmat.

Kauppahallin kanssa samassa katujen risteyksessä on kuvan 1 talo, joka mainittiin kaupungin parhaimpien nähtävyyksien listalla, art deco-tyylinen talo. Olimme me sen nähneet viime vuonnakin, muttemme sen kummemmin antaneet sille arvoa.

Hallissa oli noin puolet kojuista ja pöydistä käytössä, eniten oli vihannes- ja hedelmämyyntiä, pari lihakauppiasta ja yksi tai kaksi kalakauppiasta. Juustoja ja grillikanoja ei ollut laisinkaan, ehkä sitten lauantain suurilla markkinoilla. Iltapäivällä A lähti pyörälenkille ja mikä sen kätevämpää, hän katsoi monta kirkkoa ja minä senkun merkkasin niitä campakartalle lennosta.

Myös yksi #vesitorni osui hollille.

Päivän kirjasto oli Epernayn itälaidan lähiökirjasto, mediatheque sekin.

Päivällisenä meillä oli eilen pakastimesta otettu ja jääkohmeisina suikaleina marinadiin laitettu pieni pala naudanlihaa, josta tuli riisin ja kimchin kanssa #beefbulgogi.

Ylihuomenna alkaa Giro d'Italia ja mobilekeittiömme siirtyy Italia-moodiin sen minkä pystyy, tänään vielä saimme syödä mitä halusimme. Leirialue on tänään eilistä täydempi, huomenna on toisen maailmansodan voitonpäivä, joka on ainakin osalla ranskalaisia vapaapäivä. Jotkut kaupat ovat kyllä auki, mutta tästä voi tulla taas yksi pitkä viikonloppu, joka alkaa jo tänään tai viimeistään huomenna. Jäämme tänne Epernayhyn vielä pariksi päiväksi ja huomenna meidän pitää vaihtaa tonttia varaustilanteen vuoksi. Se ei meitä haittaa, puolilta päivin käymme kysymässä mille tontille siirrämme leirimme. Markiisi pitää rullata sisälle, sähköjohto irrottaa ja tuolit kantaan uuteen lokaatioon ennen kuin CampaAdria siirtyy toiselle paikalle, kaikki paikat täällä ovat hyviä.