Ilon ja onnen 'Nduja-perunat

Voi hyvät hyssykät miten iloinen päivä tästä tulikaan! Olin jo melkein menettänyt mielenkiintoni tämän vuoden Giro d'Italiaan, sillä se näytti jo niin taputellulta. Oletettu lopputulos ei olisi ollut mitenkään huono, olisi saatu uusi nuori voittaja ja sen sellaista. Mutta tänään nähtiin jotain sellaista, mikä saa minut aina tykkäämään pyöräilystä lajina. Isaac del Torista piti tulla voittaja, olin sen asian kanssa ihan ok, kunhan Richard Carapaz ei voittaisi (olen näissä asioissa pitkävihainen). 

Emme olleet hoksanneet kisan toiseksi viimeisen etapin alkavan jo kello 10.30 ja lähdimme iltapäivän alussa rantakävelylle. Kävelimme itään päin ihanaa rantaa pitkin laskuveden ollessa melkein matalimmillaan. Leirille palatessamme viritin meille katsomoa tabletin kuukauden jäljellä olevilla mobiilidatan gigoilla näkyviin. Kun sain viimein nykerreltyä kuvan näkyviin,  ilmeni, että matkaa on jäljellä enää 27 km ja Simon Yates saattaa pian siirtyä virtuaaliseen johtoon. Äkkiä kädet korville ja katse jonnekin sivuun ja peruutusta tallennuksessa noin sadan kilometrin kulmille. Aloimme siitä sitten seurata miten tilanne oikein kehittyy. Yhteydet eivät ole täällä olleet kovin kummoiset, leirialueella ei ole toimivaa nettiä ilmeisesti edes ostettavana, joten olimme omien gigojen varassa. Eivätkä ne toimineet kovin hyvin. Piti vaihtaa puhelimelta tietokoneelle jaettavaan wifiin ja viimein saimme etapin katsomisen nilkutettua loppuun monien pysähdysten ja jumitusten jälkeen. 

Tässähän kävi sitten lopulta niin, että Simon Yates karkasi Isaac del Torolta ja Richard Carapazilta ja sai hatkassa olleelta joukkuekaveriltaan Wout van Aertilta sopivassa kohden vetoapua niin, että hän nousi kokonaiskilpailun johtoon usean minuutin erolla ja voi huomenna ajella iloisesti maaliin kenenkään häntä uhkaamatta. Hän johtaa Isaac del Toroa 3.56 minuutilla. Richard Carapaz jää kolmanneksi. Suurissa ympäriajoissa ei viimeisellä etapilla haasteta enää sitä, joka on johdossa toiseksi viimeisen etapin maalissa. Eri asia on sitten se, jos viimeinen etappi on aika-ajo, eikä seremoniallinen. Minä en tykkää aika-ajoista viimeisinä etappeina, enkä käsitä miten niitä yhä on, vaikka olen asiasta valittanut jo kohta 15 vuotta. 

Päivän italialaisehkoksi ruoaksi tein meille 'Nduja-perunoita. En nyt tiedä onko sellaista ruokaa varsinaisesti olemassa, mutta tein silti. 'Nduja-purkista tulee riittämään vielä pitkään. Otan joka kerralla puhtaalla lusikalla max 2 tl, joten ihan pian se ei lopu.

'Nduja-perunat kahdelle

• 4 keskikokoista Noirmoutierin perunaa
• 2 rkl voita
• 1,5 tl 'Ndujaa
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä (basilika, persilja, rosmariini ja timjami)

Keitin ensin perunat kypsiksi ja kun ne olivat jäähtyneet hieman, leikkasin ne kuutioiksi. Kuumensin samassa kattilassa (tiskin säästämiseksi) voita ja 'Ndujaa. Kun ne olivat sulaneet, lisäsin perunalohkot kattilaan ja paistelin niitä samaan aikaan, kun tappelin nettiyhteyksien kanssa. Kun perunat olivat saanet kivan paistopinnan voi-'Nduja- seoksesta, maustoin perunat vielä suolalla, pippurilla ja tuoreilla yrteillä. Söimme nämä erinomaiset perunat valmiiden kalaleikkeiden ja tartar-kastikkeen kanssa. 

Huomenna on sitten se seremoniallinen Roomasta alkava ja sinne päättyvä etappi, johon odotetaan massakiriä. Minulle on ihan se ja sama kuka sen voittaa, sillä Yatesin äiteen poika voittaa koko kisan! Ihan varmasti kaksoisveli Adamkin on iloinen, vaikka ajaakin eri tallissa. Minulla on vielä mielessä pari vaihtoehtoa huomisen Italia-kokkauksella, riippuu ihan fiiliksistä kumman niistä toteutan. 

Lyhyellä loppuosalla – kinkkua ja melonia

Tänään on ollut tähän asti reissun kuumin päivä, ellei Luxemburgissa ollut yhtä lämmintä. Siitä on niin kauan, ettei sitä enää muista. Kaikkien käytössämme olevien sääappien mukaan piti olla noin 20 astetta, pilvistäkin. Mutta koko päivä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, eikä ollut juuri tuultakaan. Leirialueella on ollut miellyttävä lomatunnelma, mutten tiedä onko alue ihan #complet. 

Kävimme pienellä rantakävelyllä laskuveden tullessa, kuljimme rantaa pitkin tämän kylän keskustan kohdalle, matkaa ei ole kuin vähän yli kilometri. Käväisimme kaupassa ja koska ei ollut ollenkaan vilu, päätimme syödä tänään jo muutama päivä sitten ostetun pienen melonin ja sille ostimme kaveriksi kaupasta parmankinkkua. Samalla lautaselle keräsimme vähän juustoa, päärynää ja oliiveja. Sen kummempia kokkauksia ei tälle päivälle tullut. 

Giro d'Italian 19. etappi oli rankka vuorietappi, Italiassakin lämpötilat ovat nousseet melko korkeiksi ja se lisäsi etapin vaativuutta. Käytimme surutta toukokuun mobiilidataa etapin katsomiseen, sillä kohta alkaa uusi kuukausi. Oli niin kirkas auringonpaiste, että osaksi meni kyllä kuunnelman puolelle tabletin kirkkauksien jäätyä alakynteen, mutta Selinien selostus toimii niinkin. Nicholas Prodhomme voitti etapin onnistuneella irtiotolla, tämä oli hänen toinen ammattilaisvoittonsa. Isaac del Toro johtaa kokonaiskilpailua, joka ratkeaa huomenna. Eipä siihen taida muilla olla sanomista kuin Richard Carapazilla. Sunnuntain päätösetappi on seremoniallinen ja se päättynee massakiriin, eikä sillä enää muuteta kokonaiskisan tuloksia olettaen, ettei tapahdu  keskeytyksiä.

Oikaistu tomaatti-mozzarellasalaatti

Nyt kun Giro on kääntynyt jo loppuosalle ja suosikkini on keskeyttänyt, alkaa motivaationi olla vähän hukassa. Kuittasin tämän päivän Italia-kokkauksen nopealla salaatilla. Nälkäkään ei tänään ollut kovin suuri. 

Mozzarellasalaatti kahdelle

• puolet 200 g salaattisekoituspussista 
• 1 pallo mozzarellaa
• 12 kirsikkatomaattia 
• 6 mansikkaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa

Tässä ei paljon kokkaamista ollut, nostelin sopivan määrän valmista salaattisekoitusta pussista kulhoon ja leikkasin kirsikkatomaatit ja mansikat puolikkaiksi. Revin mozzarellan paloiksi sekoitellun salaatin päälle. Kastikkeeksi kaadoin kupissa sekoitetun pienen määrän oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Kyllä tämä nälkää siirsi seuraavaan syömiseen ja sain menemään mansikat loppuun. 

Girossa oli lyhyehkö etappi, vain 144 km (tosi lyhyt pikku pyrähdys). Sen nopein oli Nico Denz ja kokonaiskisan kärki pysyi eilisestä muuttumattomana. Edelleen johtajana on Isaac del Toro. 

CampaReissu1/2025 viikko 7

Seitsemäs reissuviikko oli kuudennen jälkeen ja ennen kahdeksannetta. 

Torstai 22.5.2025 päivä 43

Eilinen sade ja koleus oli aamulla tiessään, tänään on Oleronilla paistanut aurinko ihan koko päivän. Kovin lämmintä ei ole ollut.

Aamupalan ja tavanomaisen vetkuttelun jälkeen kävelimme leirialueen läheiseen kylään, sinne on matkaa parisen kilometriä. Tarkoitus oli katsoa kylän kirkko, se on 50-luvulla rakennettu ulkoa tähden muotoinen rakennus. Tähden muotoa ei kyllä oikein ulkoa hahmota maan tasalta. Sisätilan katosta tuli mieleen suomalaiset tanssilavat tai jättimäinen laavu.

Kirjastokaappi osui reitille, näitä samoja kaappeja on nähty Epernayn tienoilla ja Normandiassa.

Kävimme myös turisti-infossa, jossa madame ei ollut vielä kyllästynyt sesongin alussa ulkomaanpelleihin. Hän antoi omasta jemmastaan meille esitteitä ja vakuutti, että jos tarvitsemme jotain vielä, niin palaamme vain hänen luokseen, hän on ystävämme.

A kävi ympäristöntunnustelulenkillä pyörällään, katsoi kirkkoja ja vesitornin, jonkun muistomerkin ja vähän streetartia. Minä katsoin sillä välin tähdellisiä tv-sarjoja. Win-win.

Päivälliseksi söimme tähdenlentopizzaa ja antipasti-mukaelmaa, jossa italialaista oli lähinnä tuo kinkku, juustot olivat ranskalaisia.

Allaolevan kuvan yläreunassa näkyy pieniä lasipurkkeja, niissä on merkillistä saksalaista tuotetta, sinappia, joka on maustettu hedelmähillolla, tai toisinpäin. A maistoi tuommoista tuotetta Finnlinesin noutopöydästä juustojen kanssa ja se räjäytti hänen mielensä. Etsimme niitä sitten saksalaisista kaupoista ja nyt hän on ihan niitten fani. Minä en ole maistanut kuin yhtä ja oli siinä jotain räjähtämäisillään, ilmeisesti nenäonteloni.

Tällä alueella ei telkkarista näy mitään kanavia meidän antennilla, joten ei voi nauttia Columbosta tai kymmenen sekunnin säätiedotuksista. Meillä olisi tv-lehtikin, jonka ostin sen tähden, että sen kannessa on Tom Cruise, en tiedä miksi. Ranskalaista tv-opasta ei kyllä ymmärrä millään, en pääse ollenkaan kärrylöille mitä ohjelmaa tulee miltäkin kanavalta ja milloin. Mutta muuten menee hyvin. Maksoi vain 1,99€.

Perjantai 23.5.2025 päivä 44

Oleronin saarella edelleen. Aurinkoinen mutta aika tuulinen päivä, lämmintä noin 18 astetta. A kävi pyörälenkillä saaren eteläosassa, oli kuulema aika huonot pyöräreitit, karkeaa kivikkoa ja huonoa asvalttia, kiertoreittejä jne. Mutta ei paljon muita pyöräilijöitä.

Täällä Oleronilla kasvaa myös viiniä ja ymmärtääksemme rypäleet menevät Cognacin alueelle konjakin tekoon. Pitää käydä huomenissa jossain pirtuputiikissa ostamassa puteli mukaan. Noirmoutierilla tehdään perunaviinaa, sitäkin löytyy meillä pullo kotoa, ei ole vielä tullut maisteltua.

Sain kuvia katsotuista kirkoista ja yhdestä vesitornistakin. Samoin on nähtävillä, miten erihintaista on koirankakattaminen eri kylissä. Kannattaa katsoa kyltistä, missä on moiseen varaa. Eilen näimme kyliltä palatessamme miehen, jonka koiran hihnassa oli kyllä kakkapusseja, mutta koiran tehtyä tarpeensa kävelytien hiekalle, mies peittelin pökäleet hiekkaan kengällä taputellen. Teki mieli sanoa, että non non monsieur.

Leirialue on hiljainen ja rauhallinen, ei ole mitään viikonloppuhuumaa nähtävillä. Täällä käy foodtruck muutamana päivänä viikossa, tänään olisi ilmeisesti espanjalainen teema. Me söimme säästeliäästi omista varastoistamme, eikä nyt ole mikään Espanja-sesonki meille.

Lauantai 24.5.2025 päivä 45

Ei tämä Oleron ole Noirmoutierin veroinen pyöräilysaari, se on sanottava. Mutta kyllä tänäänkin on erinäisiä asioita ollut nähtävillä pyörän selästä.

Tällä saarella ei ilmeisesti ole kuin yhtä vesitornimallia, onneksi se on aika kaunis malli kuitenkin.

Pieni linnakin osui kohdalle, tuollaisen voisi ajatella ottavansa vastaan, jos joku sen antaisi verovapaaksi lahjaksi.

Lentopaikkakin löytyi, aina tulee pieni ailahdus sydämeen, kun näkee mustan C-kirjaimen keltaisella pohjalla, tietää että siellä on briefing. Meistä kumpikaan ei muista miksi briering on merkitty kirjaimella C. Ehkei koskaan ole tiedettykään. Tuossa kyseisessä briefingissä oli myös baari, ei meillä päin vaan ole.

Kuvan VAC-karttaa osaisimme vielä tulkita, mutta onneksi ei tarvitse. Muutama ilma-aluskin oli paikalla, ei näkynyt ketään paikallista Silvaa ilmailemassa.

Päivän tietyö tuli luonnollisesti vastaan, näin lauantaina ei ollut ihme, ettei mitään työtä näkynyt tehtävän.

Ruokakaupaksi osui reissun eka Super U, tykkään niistä kaupoista. Sen suurempi versio on sitten Hyper U.

Päivällisenä ja italianfoodchallengen osana oli tänään minestrone joka täyttää ihan samalta kuin eilinen 'Nduja-pasta, mutta on eri lautanen ja ihan varmana eri ruoka.

Sunnuntai 25.5.2025 päivä 46

Tänään yleisesti käyttämämme sääennustemenetelmä ei toiminut aivan täyteläisesti. Katsoimme monta ennustetta ja lukitsimme sen, mikä lupasi hyvää säätä. Sen verran olimme kuitenkin varovaisia, että otimme sateenvarjot mukaan, kun lähdimme keskustaan aikomuksenamme syödä ensimmäiset osterit ja crevetit.

Olimme tarkastaneet ravintoloitten arvioita ja aukioloaikoja, mutta kaikesta ennakoinnista huolimatta menimme lankaan. Olivathan ne ravintolat auki, mutta lounastarjoilu oli jo loppunut (ihmisiä istui vielä syömässä, joten tästäkään emme tajunneet, että eihän sitä ruokaa enää tarjoilla). Vain juomia oli tarjolla ja jotain jälkkäreitä. Illalla sitten taas keittiöt aukeaisivat ja ruokaa ja merenmönkijäisiä taas saisi. Miten me emme tätä muistaneet?

Pitäkää tunkkityyppiset työkalunne, ajattelimme ja lähdimme kotiin. Kirsikaksi kakun päällä alkoi sataa, mutta meillähän oli epäluuloisuutemme takia sateenvarjot mukana. Vain kengät ja mekonhelmat kastuivat, eikä edes A:n mekko kastunut, sillä hän ei just ollut pukeutunut mekkoon. Katsoimme loput Giro d'Italian viidennestätoista etapista ja sen jälkeen tein ihan itse ruokaa meille. Päivällisenä oli ruokalaji, joka ensimmäisiä koskaan omassa kodissani tekemistäni ruokalajeista, kiitos siskoni @mariakingtssf neuvoin silloin 80-luvun lopulla. Sen jälkeen olen hieman sörkkinyt reseptiä, eipä oltu 'Ndujasta silloin Lapissa kuultukaan, ei varmaan koko Suomessa.

Huomenna jatkamme matkaa, menemme toiselle Ranskan länsirannikon saarista, Noirmoutierille. Siellä tiedämme miten pitää toimia, milloin saa ostereita ja crevettejä ja miten noin muutenkin pitää ulkomaanpellen olla ja elää. Suunnitelmamme helatorstain pitkän viikonlopun suhteen on se, että menemme mieluisille mestoille jo muutama päivä etukäteen ja katsomme kuinka käy.

Maanantai 26.5.2025 päivä 47

Tämän päivän ohjelmassa oli siirtyä saarelta toiselle. Jätimme Oleronin taaksemme, leirialue oli edullinen, noin 25€/vrk ja siihen tosiaan kuului sähkö, kuuma vesi suihkussa rajoituksetta (ranskalaiseen tapaan) ja netti ACSI-kortilla yhdelle laitteelle. Ei minkäänmoista valittamista. Tänne Noirmoutierille tullessamme otimme tietoisen riskin helatorstain lähestyessä. Ranskassa se on hyvin suosittu pitkä viikonloppu ja pari vuotta sitten meillä oli hankaluuksia saada paikkaa minnekään ilman varausta. Viittaamme niihin päiviin puhumalla "montusta", saimme surkean varjopaikan hiekkamontuntusta, sinne ei aurinko paistanut mihinkään aikaan vuorokaudesta. Nyt kuvittelimme, että näin maanantaina olisi vielä hyvin tilaa ja varaa valita, emmekä tehneet varausta, joka olisi maksanut 20€, eikä se olisi ollut mikään etumaksu. Olisimme päässeet lempparialueellemme kahdeksi yöksi, mutta sitten olisi ollut #complet Antti käveli viereiseen kunnallisen leirialueen respaan ja täällä oli tasan kaksi paikkaa josta valita. Myöhemmin viikolla tämäkin tulee täyttymään. Kelpuutimme toisen paikoista ja tämä on ihan ok, vaikkei sen lempparialueen veroinen. Tämä on edullisempi, taas noin 25€/vrk, netti ei toimi, mutta omia kuukauden mobiilidatan gigoja on vielä hyvin jäljellä. Täällä nyt muutama päivä. Matka sujui kivasti, punaisia teitä, lyhyt pätkä motaria ja muuta nelikaistaista tietä. Kaksi siltaa, ei maksua niillä. Aizenayn pielessä kävimme kaupassa, hieno uudehko Hyper U. Ostimme ruokaa moneksi päiväksi ja grillihiiliäkin. Oli tarkoitus grillata leirialueen grillipaikalla. No sinne emme päässeet, joten grillasimme sitten omalla #campingaz in grillillä kanavartaita, greippiä ja tomaattia.

Päivän kuvat ovat enimmäkseen kirkkoja ja vesitorneja, mutta viimeisenä on leirialueen hieno kompostori. Sinne jo veimme greipinkuoret ja muut biojätteet. Muuta lajittelua ei sitten olekaan.

Leirialueelle kuuluu hyvin meren aaltojen äänet, nyt ne ovat vaimentumassa laskuveden tullessa. Lintuja kuuluu paljon, montaa erilaista viserrystä, kukuntaa ja vihellystä. Koiria on paljon alueella. Meiltäkin kysyttiin respassa, etteikö ole yhtään koiraa.

Tiistai 27.5.2025 päivä 48

Vielä ei ole nähtävillä suurta asiakasryntäystä, täällä on sama huopatossutehdasfiilis kuin eilen. Ehkä se huomenna alkaa, ehkä ei. Eilen illalla oli kyllä jännittävää, näin nimittäin vessareissulla 🦔 ! Luulin sitä ensin rotaksi hämärässä, mutta sillä ei ollut häntää, eikä se liikkunut nopeasti ja sillä oli piikkejä. Ehdin lajitunnistaa sen varmasti, mutta se ehti piiloon pensaisiin ennen kuin Antti ehti paikalle. Näimme viime vuonnakin näihin aikoihin 🦔 sillä leirialueella, johon viittaamme sanalla #monttu. Nyt kaikki isot kävyt näyttävät mielestäni siileiltä. Tänään oli tarkoitus kävellä lähiympäristössä ja aloitimme sen katsomalla riittäisikö rosmariinista marinadiin tai drinkkiin, Antti on mittatikkuna tuon rosmariinin vieressä.

Leirialueella on hieno kompleksi, jossa on #kirjasto #massageparlour nuoriso&lastenkeskus ja jumppasali. Kirjasto oli kiva. Siellä oli justiinsa käynyt #akuankkamies sain vain hänen kätensä kuvaan, kun jo katosi.

Uima-allas on myös, sitä lämmittää vain aurinko ja sitten on ravintola, mutta emme tiedä onko se jo auki tähän aikaan keväästä, ehkä huomenissa, kun piiiiiiitkä viikonloppu alkaa.

Jos pitäisi soittaa jollekin aivan aktuaalinen puhelu, olisi kaksikin puhelinta, mutten ole varma ovatko nuo enää kytköksissä minnekään muualle kuin meidän vanhojen ihmisten muistoihin.

Kävelimme saaren pohjoisrannalle (matka on noin 800 m tässä kohden, on saaren hoikka kohta), siellä on kaksi hyvää mereneläväravintolaa, tai onko ne edes ravintoloita, myyntipaikkoja. Menimme tänään siihen hitusen fiinimpään, siellä on pari vaihtoehtoa viinin suhteen.

Olipa kiva taas, olivat hieman laajentaneet bisnestä viime vuodesta. A:lle 6 osteria, minulle 10 crevetteä, leipää, voita, majoneesia, vineigrette, 0,5 l viiniä, 22 €. Täydellistä.

Päivälliseksi oli päivän nettihesarissa ollut pekoniretiisipasta, se oli todella hyvä!

Keskiviikko 28.5.2025 päivä 49

Tänään leirialueen respan ovessa oli jo aamusta #complet -lappu. On tänne väkeä tullut, mutta ei mitenkään yhtenä virtana. Mekin saimme aamulla lisättyä vielä kolme yötä viipymiseemme. A kävi ajelemassa pyörälläni katselemassa olemattomia liikenneruuhkia. Hän näki laskuveden Goisilla, aurinkokellon, tutun kirkon hautuumaan tämänvuotiset kukkaistutukset (samaa oranssia kuin edellisvuosinakin, mitä sitä hyvää konseptia muuttaamaan). Tietöitäkin osui kohdelle.

A:n missio oli hankkia vihreää parsaa, mutta jos sitä ei löytyisi niin sitten ei. Hän suoriutui tehtävästään täyteläisesti, hän osti myös pullon viiniä hienolla etiketillä, pussin keksejä ja viinilaatikon.

Päivällinen aivan väärään aikaan muodostui paahdetuista leipäviipaleista vuohenjuustotahnan ja grillattujen parsojen kanssa.

Nyt kun tätä tässä naputtelen, alkaa väkeä tulla yhä enemmän. Myös se ajatus, ettei Ranskassa ole enää lapsia, on kumottu. Ainakin 7 lasta on nähty. Ajavat pyörillä hurjaa vauhtia, 3:lla kypärät, lopuilla ei. Eilen illalla laittamamme siilitarjoilu ei tainnut onnistua, aamulla näimme harakoiden syövän tarjoomukset (pieni annos kissanruokaa) ja juovan vettä päälle pienestä suklaavanukaspurkista. Onneksi eivät kuitenkaan räpineet, vaan söivät siististi. Kokeilemme tänä iltana uudelleen, jos näkisimme siilin samoihin aikoihin kuin toissailtana. Saavat harakatkin syödä ja juoda, ei siinä mitään. Huomenna on sitten helatorstai, yksi suurimmista uskonnollisista juhlapyhistä Ranskassa. Tällä kylällä on torstaisin markkinat, menemme katsomaan ovatko ne myös pyhäpäivänä. Italia-kokkaukset ovat käymässä vähiin, muutama päivä pitää vielä pinnistää. Risotto on vielä aikeissa ja ehkä salaatti mozzarellasta ja tomaateista, emme myöskään vielä saa yök-reaktioita pastasta. Ai niin, tänään vahingossa soitin instapuhelun. En edes tiennyt, että sellainen on mahdollista. Nolostuin kauheasti, kun sutaisin vahingossa jotain puhelimen näytöllä, kun tarkoitin vastata yksityisviestiin. Onneksi hän ei närkästynyt.

Tähän päättyi seitsemäs reissuviikkomme ja jopa minun matikallani seuraavaksi tulee viikko numero 8.