Grillattu sisäfile valkosipulivoilla

Tämän päivän ruoassa ei oikein ole mitään erityistä ranskalaisuutta, mutta en nyt vaan saanut aikaiseksi enempää. Pakastimesta löytyi pätkä naudan sisäfilettä ja sen grillasimme Big Green Eggissä ja siellä oli vähän kasviksia ja perunapaistokset foliossa. Kasvislaatikkokin oli melkoisen tyhjä, joten hieman kootut teokset-tyyppinen ateria oli kyseessä. 

Grillattu naudan sisäfileen paksumpi pää

• noin 400 g naudan sisäfilettä
• 0,5 dl punaviiniä
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa 
• tuoretta rosmariinia

Sekoitin marinadin ainekset muovirasiassa ja laitoin filepätkän marinadiin maustumaan noin kahdeksi tunniksi. Kun oli aika alkaa valmistaa ruokaa, Antti teki tulet grilliin ja laittoi sinne puolikkaan grilliparilan ja toisen puolikkaan peltitarjotinta, jolle tulivat muut aterian osat. 

Antti grillasi marinoitunutta filettä kummaltakin puolelta noin 200 asteessa ensin noin kymmenen minuuttia ja sitten hän laski lämpöä noin 180 asteeseen. Koko ajan peltitarjotinosalla olivat folionyytissä kasvikset (sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa) ja omissa pikkuisissa foliovuokissa valmiit perunagratiinit pakastimesta. Tavoittelimme 58 asteen sisälämpöä fileeseen, mutta se karkasi 60 asteeseen. Pidimme filettä foliossa vielä kymmenen minuuttia odottamassa leikkaamista. Ei onneksi mennyt liian kypsäksi, oli mureaa lihaa ja kasvikset maukkaat. Lisänä oli vielä valkosipulivoita, jonka sekoitin itse. Laitoin pariin ruokalusikalliseen pehmeää voita yhden teelusikallisen valkosipulimurskaa. Lusikoin seoksen pieneen rengasmuottiin ja nostin sen lautasella pakastimeen jähmettymään. Enkä unohtanut sitä aterialla!

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli pitkä etappi. Olen iloinen, ettei Tadej Pogacar joutunut keskeyttämään, ilmeisesti eilinen väsähdys ei ollut sairastumisen oire. Hän on vielä nuorten kisan johdossa tukevasti ja se on hieno saavutus sekin, vaikka keltapaidassa voittaminen oli tietysti hänen päätavoitteensa. Olipa hieno voitto Kasper Asgreenille, hän oli hatkassa koko päivän ja kolme hänen hatkakaveriaan myös ehti maaliin ennen pääjoukkoa. Montaa sekuntia siinä ei paitaa jäänyt. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut. 

Tähdenlentoquiche

Eilen meillä oli sukulaisia käymässä, joten keskityimme seurusteluun. Kurkkasimme vain vähän Tour de Francen kolmannen viikon aloittanutta aika-ajoetappia. Siinäpä olikin jännitysnäytelmä. Jonas Vingegaard rytisti 22 km reitin sellaista kyytiä, että muut jäivät ihmeissään katsomaan sitä ylivoimaa. Nyt hän johtaa Tadej Pogacaria 1min 48 sekuntia ja siinä alkaa olla jo taputtelun meininkiä. 

Päivällisenä meillä oli eilen korealainen ihana kanasalaatti, joillaista olen tehnyt pari kertaa aiemminkin. Tähteeksi jäi sopivasti nyhtökanaa, jonka käytin tänään quicheen. Sitä varten oli valmistaikina pakatimesta ja sain käytettyä vähän sitä sun tätä pientä jääkaapin aarteistosta. 

Quiche nyhtökanasta

• valmis suolaisen piirakan taikina + 2 rkl vehnäjauhoja
• 150 g tähdekanaa nyhdettynä
• puolet keskikokoisesta suippopaprikasta suikaleina
• 2 uuden sadon punasipulia varsineen suikaleina
• 8 kirsikkatomaattia viipaleina
• 4 kananmunaa
• 3 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ranskalaista rakuunaa (lähinnä siksi, että sitä on PALJON pihan kulatungissa, omia aikojaan talvehtinutta ja villiin kasvuun äitynyttä) 
• tuoretta persiljaa
• 2 dl emmental-raastetta (koska sitä oli pussinpohja)

Esipaistoin irtopohjavuokaan taputtelemaani piirakkapohjaa 200 asteessa 10 minuuttia, olin käärinyt foliosta kuohkean rinkulan taikinan päälle estämään reunojen valumista, pohjan ja foliorenkaan välissä oli vielä arkki rypistettyä leivinpaperia. Toimi ihan kohtuudella.

Kun pohja oli hieman jäähtynyt, sommittelin täyteainekset pohjalle, ylimmäksi juustoraasteen ja paljon rakuunaa ja persiljaa. Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja kaadoin mukaan kerman, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kaadoin seoksen pohjalle täyteainesten päälle. Paistoin 200 asteessa kunnes täyte oli hyytynyt ja pinta oli kauniin kullanruskea. Aivan töpäkäksi täytettä ei tarvitse paistaa, se hyytyy vielä jäähtyessään. Kaikkiaan paistoin piirasta noin 45 minuuttia, loppupuolella peitin pinnan leivinpaperilla. 

Söimme huoneenlämpöön jäähtynyttä piirasta salaatin kanssa ja katsoimme jännittävää Tour de Francen vuorietappia. Siinä kävi toteen se, että kokonaiskilpailussa tapahtui eilen se suurin käänne. Tadej Pogacarin voimat eivät riittäneet tänään ja ero näiden kahden kärkiajajan välillä venähti merkittävästi. Jonas Vingegaardin meno näytti melkoisen samalta kuin Chris Froomen ajo parhaina päivinään. Hetkellisesti yleisö häiritsi menoa harmillisesti, tuollainen typeryys pitäisi saada pidettyä pois reitin varrelta. Ensimmäistä Touriaan ajava Felix Gall voitti tämän hullunrankan etapin ja Simon Yates ajoi toiseksi. Jonas Vingegaard johtaa nyt tukevasti kokonaiskisaa, Tadej on 7,35¨ perässä. Hän näytti etapin lopulla siltä, että saattaa olla sairastunut tai on jotain muuta ongelmaa oli. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

Varsinaisesti söimme tänään espanjalaisen perunamunakkaan, mutta sen kaveriksi tein pienen ranskalaisen kurkkusalaatin. Olimme ostaneet söpöjä avomaankurkkuja ja ne olivatkin tosi hyvän makuisia. Ohjeen otin täältä, mutten ihan totellut. Siinä keskelta siemenosa jätettiin pois, mutta minä käytin senkin, sillä kurkkuja ei ollut kovin paljon. 

Pieni ranskalainen kurkkusaalaatti

• 3 avomaakurkkua kuorittuna
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl dijonsinappia
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• ripaus pippuria ja suolaa

Raastoin kuoritut kurkut ja jätin raasteen valumaan lävikköön noin vartiksi. Sekoitin kastikkeen ainekset kupissa ja kun oli aika syödä, kaavin kurkkuraasteen tarjoiluastiaan ja sekoitin siihen kastikkeen. Oli sopivan kirpeää ja maukasta tortillan kaverina. 

Tour de Francessa oli toista lepopäivää edeltävä raaka vuorietappi. Senkin aikana oli paha kolaritilanne, tällä kertaa ilmeisesti katsojan aiheuttama. Nopein oli Wout Poels ja kokonaiskilpailun kärkikaksikko hoiti oman keskinäisen taistelunsa muutamaa minuuttia myöhemmin. Samalla ajalla he ajoivat maaliin ja Vingegaard on tiistainakin keltapaidassa ja Pogacar toisella 10 sekuntia perässä. 

Kesäkurpitsaa Provencen tapaan

Eilen olin taas laiskuri, enkä saanut kokkailtua yhtään mitään, mutta katsoimme kyllä Tour de Francea. Tänään olen ollut aikaansaavampi, tein jopa uunin pyrolyysipuhdistuksen, sillä sähkö oli tänään edullista. Ja sitten tietysti huomenna se on vielä paljon halvempaa, itse asiassa ilmaista. Uuni on kuitenkin nyt puhdas, se on pääasia. Iltapäivän vietimme omalla terassilla ja päivällistä varten hautui naudan potkakiekko ossobucco-tyyliin ja ranskalaisuutta tavoitellen airfryerissä  provencelaiset kesäkurrepuolikkaat. En nyt kauhean hyvin muista mikä tässä oli sitä ranskalaisuutta, mutta ei se mitään. Ohjeen otin täältä. 

Kesäkurpitsa Provencen tyyliin

• puolet noin 20 senttisestä kesäkurpitsasta
• oliiviöljyä
• 1 dl pankomuruja
• suolaa ja pippuria
• 1 dl raastettua gruyereä
• tuoretta persiljaa

Leikkasin puolet kesäkurpistasta ja halkaisen puolikkaan pitkittäin. Raaputin lusikalla siemenosan pois ja sivelin leikkuupinnan oliiviöljyllä. Sekoitin kupissa pankomuruihin suolaa ja pippuria sekä tuoretta persiljaa silppuna. Jaoin seokset kurrepaloille. Nostin palat airfryerin koriin paistopaperimuotille (semmoisia valmiita papereita jotka sopivat justiinsa airfryerin koriin ja estävän korin sotkeentumista). Paahdoin kesäkurpitsapuolikkaita ensin 180 asteessa 15 minuuttia ja kurkin koriin. Vähensin lämpöä 150 asteeseen ja kypsensin vielä 10 minuuttia. Lopuksi jaoin juustoraasteen puolikkaille ja paahdoin niitä vielä 150 asteessa viitisen minuuttia. Söimme nämä kivat sivukkeet ossobuccon kanssa, siinä oli yksi iso potkakiekko, joka oli hautunut tomaattisessa kastikeessa, jonka otin pakastimessa, tarrrassa luki "tomaattinen lihakastike ilman lihaa". Mukana oli myös pieni rasiallinen soffrittoa pakastimesta. Yksi potkakiekko riitti meille kahdelle aivan mainiosti, pastaa tuli ihan pikkuisen liikaa. 

Tour de Francessa oli jännittävä etappi. Tämä oli jo neljästoista tämän vuoden kisassa. Kun aloimme katsoa lähetystä oli kisa juuri pysäyksissä, sillä alkukilometreillä oli tapahtunut paha kolarointi. Siinä loukkaantui ajajia pahasti, jollakin oli reisiluu murtunut, se on aina paha juttu. Kisa saatiin sitten taas jatkumaan ja lopussa käytiin oikein kova taisto voitosta. Kokonaiskilpailun kärkikaksikko otti toisistaan mittaa, mutta saattoivat unohtaa sen, että takaa voi vielä joku tulla ja ohittaa heidät ja niinhän siinä kävikin. Carlos Rodriguez ajoi ekana maaliin ja kakkosena ja kolmosena Tadej Pogacar ja Jonas Vingegaard. Kokonaiskilpailussa Tadej sai nipistettyä Jonaksen johdosta muutaman sekunnin ja nyt heidän eronsa on Jonasin hyväksi enää 10 sekuntia. Tämä ei ole millään muotoa taputeltu kenenkään puoleen. 

Provencen turskaa

Onpa ollut uutispäivä tänään, polttopuu-urakan lisäksi olemme katsoneet uutislähetyksiä ja Tour de Francea. Päivällisen valmistimme ulkona terassilla, oli niin ihana kesäpäivä. Ohjeen turskaa varten otin uudesta suosikkiblogistani Pardon your French. Kasvikset tein omasta tai asiakkaan päästä. Kesäkurret olivat omasta kulatungasta ja kaali oli malliston pienin, jopa pienempi kuin turskakastikkeeseen käyttämäni tomaatti. Vähän taas soveltelin, koska niinhän minä aina teen.

Turskaa Provencen tapaan

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli viipaleina
• 1 uuden punasipuli viipaleina
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 suuri tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 12 mustaa oliivia
• 12 pientä varrellista kaprista
• 1 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta timjamia
• tuoretta persiljaa
• 200 g turskaa

Kasviksia grillistä

• ihan pieni varhaiskaali (minun yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen)
• 4 ihan pientä kesäkurpitsaa (omasta viljelyksistä)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl voita sulatettuna

Valmistelin varhaiskaalin leikkaamalla sen neljään osaan, poistin uloimmat lehdet. Ripotin pinnoille hieman suolaa ja pippuria ja kevyesti oliiviöljyä. Leikkasin pienet ristiviillot ihan pikkuruisiin kesäkurpitsoihin ja maustoin niitäkin suolalla ja pippurilla. Otin kaasugrillin sivupolttimolle irtoparilan ja laitoin sille hieman öljyä odottamaan kasvisten grillaamista. 

Turskan tein korealaisella kaasuliedellä pienessä valurautapannussa. Kuumensin pannua hetkisen ja kaadoin sille 2 rkl oliiviöljyä. Kuullotin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ja lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja pikkuisen chilihiutaleita. Lähdeohjeessa ei mainittu mitään nesteitä, minä laitoin mukaan ensin hieman valkoviiniä, joka sai kiehua noin puoleen. Sitten lisäsin pannulle oliivit ja kaprikset ja vielä desin verran vettä. Kun tämä setti kiehui, lisäsin mukaan suolalla ja pippurilla pintamaustetut turskapalat (olin leikannut kaksi filepalaa kahtia) ja tuoretta timjamia ja persiljaa. Laitoin kannen päälle ja liekin pannun alle ihan pienelle. Noin kymmenessä minuutissa kalapalat kypsyivät ja tomaattinen kastike oli kiehunut sopivan sakeaksi. En lisännyt suolaa, sillä oliiveissa ja kapriksissa oli suolaa riittämiin. 

Kun kalapata kypsyi pannulla, grillasin kaalilohkot ja minikokoiset kesäkurpitsat oliiviöljyllä siveltyinä. Kun ne olivat kypsiä, luritin niille hieman sulaa voita. 

Tour de Francen etappi oli tänään sahalaitatyyppiä, nousua ja laskua vaikka kuinka paljon. Voittajaksi ajoi Ion Izaguirre, kokonaiskilpailun kärki pysyi samana. 

Crème Ninon & Torsades au Fromage

Eilen lintsasin niin pyöräilyn katsomisesta kuin kokkaamisestakin, olin yksin kotona ja vietin päivän aika lailla k-draaman parissa. Tänään oli toinen ääni kellossa, tein meille päivälliseksi kupilliset keittoa tuoreista herneistä ja siihen kaveriksi dijon-sinapilla ja gruyèrellä maustettuja lehtitaikinakierteitä. Ohjeet otin täältä ja täältä. Tein melkein kuin ohjeissa. 

Crème Ninon

• 2,5 dl tuoreita herneitä
• 1 uuden sadon sipuli
• 1 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl voita
• 1 dl kermaa
• 1 tl oliiviöljyä

Leikkasin sipulin viipaleisiin, kuumensin kattilaa liekillä ja sulatin siinä nokareen voita. Kuullotin sipulia voissa muutaman minuutin ja lisäsin mukaan viinin, jonka keitin noin puoleen. Lisäsin mukaan veden ja herneet ja keitin tätä seosta viitisen minuuttia. Kumosin seoksen blenderin kannuun ja suurruuttelin tasaiseksi. Kaadoin kannuun kerman ja pari nokaretta voita. Käytin blenderiä vielä minuutin verran ja kaadoin keiton takaisin kattilaan. Kuumensin keiton uudelleen ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin keiton suuriin kahvikuppeihin, kiersin myllystä lisää pippuria ja lurittelin päälle pikkuisen oliiviöljyä. 

Juusto-sinappikierteet

• 4 pientä levyä lehtitaikinaa ohuemmiksi ja pitemmiksi kaulittuina
• 2 tl dijonsinappia
• 1 dl gruyere-juustoa raastettuna
• 1 kananmuna
• pippuria¨

Kuumensin uunin 215 asteeseen ja sivelin kahden kaulitun taikinalevyn pinnoille sinappia, siihen päälle ripottelin juustoraasteen. Jätin kapeat reunat ilman täytettä, sen reunan sivelin kananmunalla. Nostin täytetylle levylle toisen paljaan taikinalevyn ja painoin kevyesti taikinalevyjä kiinni toisiinsa. Leikkasin veitsellä pitkittäin taikinalevyt kahteen osaan ja kiersin varovaisesti kapeat levyt kierteelle. Voitelin pinnat kananmunalla ja paistoin kierteitä noin 15-20 minuuttia. Leikkasin ne annoksiin puolikkaiksi, sillä niistä tuli melkoisen isot. Toiset kaksi kierrettä jäi vielä iltapalaksi. Keitto oli hyvin kevyen raikasta, eipä siinä oikein muuta makua ollutkaan kuin tuoreen herneen. 

Tour de Francen eilinen etappi jäi huomiotta, mutta voittajaksi ajoi Pello Bilbao ja kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut. Tänään massakirin nopein oli taas Jasper Philipsen, Se oli hänelle jo neljäs voitto tässä kisassa. Keltapaidassa jatkaa Jonas Vingegaard ja 17 sekuntia perässä on Tadej Pogacar. 

Ranskalainen raparperitäti

Tänään on ollut päivistä parhain, sillä meillä oli perhepäivälliset, ensimmäiset kuukausiin. Pääruokana oli isomman kaliiperin lasagne, jolla ei ole muuta tekemistä Ranskan kanssa kuin, että onhan Italia Ranskan naapurimaa. Jälkiruokana oli sitten enempi ranskalaista, nimittäin raparperikeikauskakku. Englanniksi kakun nimi oli Rhubarb Tatin Cake, olipa edessä vielä sana Simple, mutta ei tämä minusta ihan simple ollut. Tiskiä ainakin tuli jonkun verran. Ohje on Pardon your French-blogista. Siellä on tehty vaikka mitä ranskalaisen keittiön taikoja, en tiedä olenko aikaisemmin osunut tähän blogiin, mutta tästä lähtien varmasti oikein tähtään!

Raparperitäti

Raparperitäyte

• 2 pitkää tanakkaa raparperin vartta, noin 350 g
• 3 dl vettä
• 2,5 dl sokeria
• puolikkaan sitruunan mehu
• 0,5 tl vaniljatahnaa

Ensin tein raparperihommat. Valitsin 20x20 cm korkealaitaisen metallivuoan kakkua varten, sommittelin siihen leivinpaperista sisäpohjan. Sitten leikkasin raparperit 6 cm pätkiin ja paksuimpia paloja leikkasin sielä pitkittäin halki. Sommittelin ne ensin vuoan pohjalle tähän tapaan, että saisin käsityksen miten sitten ennen paistamista palat laittaisin. Tajusin sentään, että tässä palat ovat leikkuupinnat alaspäin, mutta lopullisessa asettelussa ne tulisivat sitten leikkuupinta ylöspäin. 

Keräsin kattilaan sokerin, veden, sitruunamehun ja vaniljan ja kuumensin lientä sen verran, että sokeri liukeni. Nostelin raparperipalat liemeen ja annoin niiden kiehua viitisen minuuttia miedolla liekillä. Sammutin liekin ja jätin palat liemeen kannen alle asettumaan. Niiden pitää antaa olla liemessä ainakin tunti, että kitkeryys taittuu makeudeksi, mutta niitä ei pidä keittää mössöksi, jolloin nätti asettelu ei onnistu. 

Tässä käytetty kakkutaikina ei ole sellainen kuin tarte tatin-leivonnaisissa yleensä on, siksi en sitä sillä nimellä kutsukaan. Mitat olivat ohjeessa cuppeina ja minä käytin järkeäni ja konvertoin alla olevaan tapaan. Minulla ei ollut myöskään ohjeessa mainittuja maitotuotteita justiinsa samoin, vaan käytin kermaa ja jätin soodan pois, koska ei ollut mitään hapanmaitotuotetta. 

Kakkutaikina

• 100 g pehmeää voita
• 2 dl leipurinsokerin ja fariinisokerin seosta
• 0,5 tl vaniljatahnaa
• puolen sitruunankuori raastettuna
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl kermaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa

Ensin asettelin liemessä lionneet raparperipalat ruudukon muotoon valmisteltuun vuokaan leivinpaperin päälle. Palat pysyivät juuri ja juuri kasassa, yhtään pitempään ei olisi saanut keitellä. Kuumensin uunin 180 asteeseen. 

Vatkasin pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi, yhdistin siihen ensin kananmunat, sitten kerman ja jauhot sekä leivinjauheen, sitruunankuoriraasteen ja suolan. Vatkasin vain sen verran, että ainekset olivat kunnolla sekaisin. Tällaista tahmeaa taikinaa ei kannata vatkata hirveästi, siitä tulee helposti sitkeää. 

Kaavin taikinan vuokaan raparperipalojen päälle ja levittelin varovasti, etteivät raparperit liikkuisi paikoiltaan. Paistoin kakkua uunin keskiosassa 40 minuuttia. Tällä kertaa kävi niin, että unohdin kakun kokonaan valmistellessani lasagnea, onneksi olin sentään muistanut laittaa ajastimen päälle. Yleensä kurkin ja sörkin kakkuja monta kertaa paistumisen aikana. Nyt havahduin vasta ajastimen piipitykseen ja kas, kakku oli juuri sopivasti kypsynyt. 

Nostin kakun ritilälle vuokineen ja kymmenen minuuttia odoteltuani kumosin kakun tarjottimelle ja poistin varovasti paperin. Ilokseni jokainen raparperipala pysyi paikallaan ja kakku näytti oli somalta. Sen kanssa meillä oli vaniljakastiketta, jonka valmistin tutulla ohjeella, jonka kopioin omasta postauksestani muutaman vuoden takaa:

Vaniljakastike

• 2 kananmunan keltuaista
• 50 g sokeria
• 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
• 2 tl vaniljatahnaa

Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. (tämä päti siis tähänkin päivään, jolloin annoskuvaa en muistanut ottaa, kun oli niin kiva jutella kaikkien kanssa)

Tour de Francessa oli ensimmäistä lepopäivää edeltävä rutistus, 9. etappi. Kyseessä oli rankkaan loppunousuun päättyvä etappi ja sen ykkönen oli Michael Woods. Kokonaiskilpailun kärki pysyi samana. Tiistaina kisa jatkuu. 

Tarte Flambée hyvin vähin aineksin

Viimein ensimmäinen pioni kukassa pihallamme, eka ja ainoa. 

Tänään on perhepäivällisten aatto, joten halusin päästä mahdollisimman vähällä vaivalla tämän päivän syömisistä. Muistin, että meillä on valmis pizzataikinarulla ja purkki ranskankermaa, joten Tarte Flambéehan siitä syntyi. Kuinka autenttinen tästä tuli, voi olla montaa mieltä. Meille maistui ja tiskiäkin tuli vain vähän. 

Tarte Flambée

• valmis pizzatakinarulla
• 1 purkki ranskankermaa
• 5 viipaletta savupekonia suikaleiksi leikattuna
• 3 uuden sadon sipulia varsineen viipaleiksi leikattuina
• pippuria

Kaulitsin taikinan oikein ohueksi leivinpaperin päälle ja sivelin sen pinnan ranskankermalla. Ripottelin päälle pannulla käytetyt pekonisuikaleet ja sipuliviipaleet. Kiersin myllystä pippuria. Siirsin helahoidon  uunipellille papereineen päivineen. 

Kuumensin kaasugrilliä muutaman minuutin niin, että sen kannessa oleva mittari näytti 250 astetta. Asetin grilliin pariloitten päälle neljä alumiinirimaa neliön muotoon, kaksi ensin pitkittäin ja siihen päälle kaksi poikittain. Näin sain uunipellin ja pariloitten väliin muutaman sentin väliä kuumuutta tasaamaan. Nostin pellin näitten alumiinirimojen päälle ja paistoin flambéeta noin 10m minuuttia. Onnistui hyvin, pohjasta tuli melko rapea, pari minuuttia vähemmän olisi riittänyt. 

Tour de Francessa oli kahdeksas etappi, jolla oli mittaa pikkuisen yli 200 km. Mark Cavendish kaatui ja joutui keskeyttämään kisan, ilmeisesti solisluu murtui. Olipa hän surullisen näköinen ambulanssissa istuessaan. Niin jäi 35. Tour-etappivoitto saavuttamatta, mikäli uran lopetuspäätös pitää. Mads Pedersen voitti massakirin ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, johtajana jatkaa Jonas Vingegaard ja kakkosena Tadej Pogacar.