tiistai 4. syyskuuta 2012

Syysruokaa, kaalikääryleet Mysi Lahtisen neuvoin

Ensimmäisiä omassa keittiössäni tallettamiani ruokaohjeita on varmaankin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä hamalla 90-luvulla (ellei jopa aiemmin) ollut Mysi Lahtisen kaalikääryleohje. Samainen repaleinen ja tahrainen irtosivu on edelleen tallella kansiossani ja yleensä syksyllä, kun kaalinpäät kaupassa muistuttavat minua, että nyt olisi taas se aika vuodesta, otan ohjeen esille.

Kaalikääryleet eivät ole pikaruokaa, niitä ei aleta valmistaa, kun on jo kauhea nälkä tai kun aikaa on kolme varttia. Kaalikääryleet tarvitsevat koko päivän. Nyt oli sateinen vapaapäivä ja aiemmin hankittu kaali oli kattilassa jo ennen yhdeksää. Otin esille suurimman kattilani, sillä kaupassa kohtuullisen pieni kaali olikin täällä kotona liian suuri siihen kattilaan, johon sitä kaavailin. Leikkasin kaalista kantapuolelta viipaleen pois, sillä tavoin kaali pysyy kiltimmin kattilassa halutuin puolin. Keittelin kaalta ulkona grillin sivupolttimolla, sillä jostain syystä kaali tässä vaiheessa haisee kamalalle, mutta myöhemmin, paljon myöhemmin uunista tuleva tuoksu on viekoitteleva ja ihana. Mysin ohjeen ainekset ovat seuraavat:
  • suuri kaalinpää
  • 600 g tavallista jauhelihaa 
  • 2 dl kypsää riisiä (käytin ohraa)
  • 4 dl kermaa (käytin sen hassun 3,3 dl purkin)
  • siirappia
  • 5 dl kaalin keitinveteen tehtyä lihalientä 
  • valkopippuria (meillä mustapippuria, en käytä koskaan valkopippuria)
  • suolaa
  • 2 kananmunaa
  • voita
Keitin ohran kypsäksi lihaliemessä, käytin pakastimesta purkillisen käristyslientä, se antoi ohraan muhkean maun, annoin ohran jäähtyä. Kun kaali oli kiehunut jonkun aikaa, lehdet alkoivat laiskistua (Mysin termi, josta  kovasti pidän). Nostin kaalin siivilään valumaan, mutta keitinvettä en heittänyt pois. Irrottelin lehtiä varovasti ja leikkasin paksuimman lehtiruodin kohdan pois. Sain irti 15 isoa lehteä.

Sekoitin täytteen ainekset  suuressa kulhossa, raaka jauheliha, ohra, kaalisilppu ja munat. Maustoin suolalla ja pippurilla, lorauksella kermaa ja siirappia. Koska jauheliha oli raakaa, en välittänyt  maistaa täytettä sellaisena, vaan paistoin siitä pienen koepalan, jotta sain selville onko mausteita tarpeeksi. Kuumensin uunin 225 asteeseen. Kun maut olivat sopivat, otin lusikallisen täytettä kaalinlehden paksumpaan päähän. Taitoin paksun reunan  täytteen päälle, sitten reunat  sisäänpäin täytteen päälle ja rullasin kääryleeksi. Kuumensin korkealaitaisen uunipellin uunissa ja sulatin runsaan nokareen voita pellillä. Asettelin kääryleet pellille, niin että taitoskohta jäi alapuolelle.  Mysi neuvoo, että kääryleitä paistetaan kuumassa uunissa niin kauan, että ne ovat kärähtämäisillään. Eli vahdin ja seurasin kääryleitä, kunnes pinta alkoi uhkaavasti tummua. Otin pellin pois uunista ja liruttelin kääryleiden päälle ohuena norona siirappia ja vähän ronskimmin kermaa. Käänsin kääryleet nurinniskoin ja jatkoin paistamista kuumassa uunissa  noin kymmenen minuuttia, jotta alussa alaspäin olleet kääryleiden puoletkin saivat tummaa väriä pintaansa. 

Sitten pienensin uunin lämpöä 175 asteeseen ja paistoin kääryleitä pitkään, välillä valelin niitä pannulla olevalla liemellä ja kermalla, siirappia en enää lisännyt. Viihdyttyään uunissa kaikkiaan kolmisen tuntia kääryleet olivat valmiita.

Kuten joka kerta, nytkin minulta jäi kääryleiden täytettä ylitse. Tein siitä kaalilaatikkoa hautumaan uunissa samaan aikaan kääryleiden kanssa. Tämä osuus meni, kuten aina, aivan improvisoiden. Silppusin kaalin sisimmän osan karkeaksi silpuksi ja saman tein parille sipulille sekä puisevaksi osoittautuneelle salaattilaadulle, jonka nimen jo unohdin. Myös yksi kesäkurpitsa pääsi mukaan karkeana raasteena. Sekoitin ne täytteenloppuun ja kippasin uunivuokaan. Päälle lirutin vähän siirappia ja kermaa, sekä lihalientä. Vuoka oli uunissa yhtä pitkään kuin kääryleetkin, viimeisen tunnin aikana peittelin vuoan foliolla.

20 kommenttia:

  1. Kaalikääryleet on kyllä kunnon syysruokaa! Eilen juuri katselin kaupassa kaalikeriä, mutta ei vielä riittänyt into toteutukseen asti...

    VastaaPoista
  2. Kaalikääryleet - ehkä kaikista maailman ruoista oma suosikkini. Mutta pakko tunnustaa, etten ole koskaan tehnyt itse, vaan ihana äitini näkee vaivan ja minä pääsen valmiiseen pöytään.

    Työkaverini vannoo myös tämän Mysi Lahtisen ohjeen nimiin. Meillä on periaatekiista, kuuluuko kerma kaalikääryleisiin ;-) Ehkä minun pitäisi testata tätä, niin tiedän kantani sen jälkeen...

    VastaaPoista
  3. jokihaka: kerta vuoteen tämä minullakin vain innostuttaa:) On sen verran pitkään kestävää kokkailua.

    Jonna: Varmaan näistä tulisi hyviä ilman kermaakin, siitä vaan tulee niin hyvä kastike vuoan pohjalle, että oksat pois:)

    VastaaPoista
  4. Mullakin odottelee tuolla kaapissa iso savoijinkaalikerä. Katsotaan, milloin sitä ehtisi koko päivän kaalikokkaussessioon. Ihanan kuuloinen tämä resepti. Ohran saa varmaan korvata speltillä, jos niikseen tulee?

    Mun mummi teki maailman parhaat kaalikääryleet, kuten myös possunkyljykset, lihapullat ja mustikkakeiton. Niinkuin tekee kaikkien mummit tai äidit!

    VastaaPoista
  5. Ihana kääryleohje, menee kokeiluun.

    VastaaPoista
  6. Kiitos vinkistä! Kaalikääryleet ovat suurta herkkuani!

    VastaaPoista
  7. Olen jo pitkään haaveillut että tekisin kaalikääryleitä ihan omin käsin, mutta aina se vaan jää. Yksi syy on varmaa se työläys mutta jospa nyt vihdoin antaisin tekosyiden olla ja tekisin näitä joku päivä oikein ajan kanssa :)

    VastaaPoista
  8. Täällä kanssa on pitänyt jo pitkään tehdä kääryleitä, mutta Apupoika nirsoilee niiden suhteen, joten olen tyytynyt syömään niitä toisinaan Pelmeneissä. Mutta nyt syksyllä Apupoika on kyllä niin paljon reissuissa, että ehkä teenkin näitä ihan vain itselleni :)

    mmmm!

    VastaaPoista
  9. Nammmm! Kaalikääryleet odottavat täälläkin syksyn listalla, todennäköisesti yhden ison kääryleen muodossa. En oikein tohdi kilpailla perinteisissä anopin kanssa, joka tekee aivan loistavia kääryleitä.

    VastaaPoista

  10. Ja tuon kauniimpaa kuvaa kaalikääryleistä en oo missään nähnyt!

    VastaaPoista
  11. Mulla ne on vielä tekemättä tältä vuodelta... Ihanan näköisiä!!!

    VastaaPoista
  12. Nannan kanssa ihan samaa mieltä!

    VastaaPoista
  13. Tämä on kyllä ihan paras ohje! Ja miten ihana kuva. Kaalikääryleet kuuluvat tähän aikaan, niitä vaan on tehtävä. Vaikka kiva niitä on tehdä talvellakin, kun uuni lämmittää taloa ja kaali on edelleen hyvää.

    VastaaPoista
  14. Tusla: Kyllä varmaan voi ohran korvata speltillä, minäkin korvasin riisin ohralla sauvajyväsen neuvosta.

    Veera ja Kiki: kiitos, tosin kiitos kuuluu Mysille! :)

    annemi: Ovat kyllä vaivansa väärtejä!

    Riikka: Ilman muuta pistät elämän risaiseksi ja teet kaalikääryleitä! :D

    luimupupu: Millaisen ison kääryleen? Sellaisen paistamisessa menee varmaan myös tuokio? :) Ja jos teet perinteisiä ihan salaa, ei me kerrota kenellekään!

    Nanna, Kotiharmi ja Ankerias: Kiitos kovasti, olin kyllä itse vähän sitä mieltä, että pikkuisen säälittäviltä näyttivät, reppanat siinä rivissä. Huurteiset karpalotkin varmaan niitä kirveli :D

    sauvajyvänen: kävin vielä sinun viime syksyistä postaustasi kurkkaamassa ja hakemassa uskonvahvistusta, että näin se meni:)

    VastaaPoista
  15. Josko sen ison kääryleen saisi viikonloppuna väsättyä, kerron sitten...

    VastaaPoista
  16. Mysi Lahtisen ohjeet ovat ihania!
    Blogissani on sinulle "pieni" haaste :)

    VastaaPoista
  17. luimupupu: Jännityksellä odotan millainen tämä jättikääryle on! Ehkä se näkyy tänne meille asti, ainakin jos nousen katolle?

    pinea: Kiitos, oli kiva haaste, juuri sopivan kokoinen, otan sen mielelläni vastaan, aloin jo miettiä vastauksia:)

    VastaaPoista
  18. Hei Ankerias!
    Sun blogin maksalaatikkosarja oli esillä tänään Helsingin yliopiston ruokakulttuuriprofessori Johanna Mäkelän avausluennolla, kun aloitettiin ruokakulttuurin monitieteistä opintokokonaisuutta. Voipi tulla lisää lukijoita. Kerroin näin campasimpukan kommenteissa kun satuin näkemään sun kommentin :)

    VastaaPoista
  19. Ja tarkoitin siis että Mäkelä esitteli sitä luentosalilliselle ja analysoitiin sitä suomalaisen ruokakulttuurin ja -perinteen näkökulmasta.

    VastaaPoista
  20. Maria: Käy Ankeriaan blogissa laittamassa sama juttu, jos hän ei satu enää näitä kommentteja näkemään. Löydät osoitteen minun suosikkilistaltani!

    VastaaPoista