perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pekingin ankka, osa 2



Tänään ankoilla on ollut sekä märkä, kuuma, että kylmä. Aloitin puoliltapäivin ankkahommat ottamalla sopivasti sulaneet, mutta vielä kylmät ankat pusseistaan ja poistin sisuksissa olleet muovipussiin pakatut sisäelimet. Mikäli oikein ymmärsin, siellä oli sydän, maksa ja kaula. Huuhtelin ankkoja ulko- ja sisäpuolelta kylmällä vedellä hyvän aikaa ja kuivasin ne sitten talouspaperilla sisältä ja päältä. 

ilman ilmaa
Valeluliemen keitin ulkona grillin sivupolttimolla, sillä arvelin valelun käyvän parhaiten siellä. Liemeen tuli:
  • 1 l vettä
  • 1 dl soijakastiketta
  • 1 dl kuivaa sherryä
  • 1 sitruuna viipaleiksi leikattuna
  • 1 dl hunajaa
Annoin kaikkien ainesten kiehua miedolla lämmöllä noin puolisen tuntia, sen verran aikaa meni siihen, että Kammenpyörittäjä teroitti lihakoukut. Tarvikkeina oli:
  • 1 rälläkkä
  • 4 isoa Ikean S-koukkua
  • suojalasit
  • kuulosuojaimet
Eilen kysyin neuvoja ankkaruoan kanssa ja Herkkusuun lautasella-blogista tiedusteltiin, miten meinaan saada ilmaa ankan nahkan alle. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, että niin pitäisi tai voisi tehdä. Kammenpyörittäjä oli heti sitä mieltä, että ilman muuta me ilmaamme ankat, eikä se ollutkaan ollenkaan vaikeaa. Tähän tarvitsimme:
  • kuivaa valkoviiniä tuumailuun
  • 1 kompura

Asensimme kuivatut ankat tarjottimelle ja Kammenpyörittäjä vähemmän hentomielisenä tuuppasi kompuran erittäin hygieenisen suukappaleen ankan kaulapäästä nahan alle ja päästeli sinne ilmaa. Aluksi näytti, ettei mitään tapahdu, mutta kyllä sinne vain meni ilmaa ja koko nahka koipia myöten pullistui rasvan päältä. Tämän toimenpiteen pitäisi auttaa nahan rapeutumisessa sitten paiston aikaan. 

vähän ilmaa
paljon ilmaa
Kun linnut oli ilmattu, työnsin upouudet lihakoukut ankkojen siipien alta niiden kainaloihin ja riiputin niistä lintuja liemikattilan päällä sen aikaa, että valelin niitä liemellä muutamia minuutteja kumpaakin. Ripustimme sitten linnut ilmavaan paikkaan verkolla suojattuna valumaan ja saamaan ilmakylpyä. Kunhan ilta viilenee, siirrämme linnut kylmään varastoon yöksi suojaan. Tähän asti pekingin ankan valmistaminen on ollut hauskaa ja jännittävää, autenttisuudesta voi olla tietysti ihan mitä mieltä haluaa. 



14 kommenttia:

  1. Hämmentävän hienoa viitseliäisyyttä ankan ilmaamisineen kaikkineen. Jännityksellä odotan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittää kyllä täälläkin, huomenna on sitten paisto-operaatio edessä. Vielä ei ihan tarkkaan tiedetä, kuinka menetellään :)

      Poista
  2. Ihana postaus! Kaikki missä on kompura on aina ihan mielettömän hienoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, ensin tulivat pienet tohottimet autotalleista keittiöön, nyt sitten kompura :D

      Poista
  3. Mielenkiintoista, jännityksellä odotetaan jatkoa :)

    VastaaPoista
  4. Voi elämä, kun te ootte ihanan perusteellisia! Tää on niin kiinnostavaa, että pitäisi oikein päästä tekemään yhtäaikaisvertailu, maistuvatko molemmin tavoin tehdyt yhtä lailla.

    ....sillä mulla ei oo kompuraa... :)

    jäit sitäpaitsi kiinni, tämä koko postaushan on lavastettu juttu...tuo viimeinen kuva joka on otettu kesäkuussa, paljasti feikin. Luulitko, ettehn huomaisi lehdessä olevaa koivua? Mitä ?

    <3 ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, perusteellisuus on toinen nimemme, ellei ensimmäinen. Mutta tuon syytöksen feikkauksesta otat kyllä heti takaisin, ettei tartte sitten puukon kanssa kesäkuussa tulla, kyllä meillä täälläkin osataan pitkävihaisia olla! Nuo ovatten kuusia, ellei frouva kertomatta tiedä!

      Poista
    2. Meinasinkin laittaa kutsuun, että omat puukot mukaan (varsinkin jos on kranttu työvälineistään).

      Selevä, "kuusia"!(nähänykkään...)

      Poista
    3. Okei, pistän tuppeen takaisin!

      Poista
  5. Vau, aikamoista! odotan kyllä innolla mikä on seuraava vaihe näissä ankkahommissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt juuri alkoi vaihe 3 :) Postausta myöhemmin luvassa.

      Poista
  6. Kompurat ja kaikki. Fanitan suuresti täällä tällaista perusteellista pekinginankkailua ja siirryn jännityksellä lukemaan kolmatta osaa...

    VastaaPoista