torstai 11. heinäkuuta 2013

Miten saisi nyhtöpossusta ranskalaista?


Olen tehnyt sen taas, laittanut ras el hanout-mausteseosta possuun, tästä on tullut sellainen paha tapa. Koska nyhtöpossua ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa ranskalaiseksi ruoaksi, piti jälkiruoan sitten olla sellaista. Uuni oli possulle varattuna koko päivän, joten päätin tehdä crêpejä jälkiruoaksi, ne voisin paistaa ulkona erityisellä crêpe-laitteellani. Olen tehnyt niitä molempien aikaisempien Tour de France-viikkojen aikana, mutta en niiden välissä kertaakaan. Ranneliikkeessäni taikinanlevityksessä on vielä toivomisen varaa, joten senkin vuoksi uusinta olisi paikallaan. Minulla oli jemmassa marjoja ja hedelmiä täytteeksi ja pikkuisen vaniljajäätelöäkin. Kotosalla olevat perheenjäsenet eivät vastustaneet ajatusta. Otin ohjeen taikinalle tällä kertaa täältä, Spicie Foodie-blogista.
  • 220 g vehnäjauhoja
  • 2,5 dl täysmaitoa
  • 2,5 dl vettä
  • 2 kananmunaa (+eiliseltä jääneet kaksi keltuaista)
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • voita paistamiseen
Sekoitin kaikki ainekset paistovoita lukuunottamatta tasaiseksi taikinaksi ja laitoin taikinan kannussa jääkaappiin tekeytymään. Kun oli aika valmistella jälkiruoka, nostin crêpe-paistolevyni ulos. Kuumensin levyn ja sulatin siinä pienen nokareen voita, jonka levitin tasaisesti koko levyn pinnalle. Otin taikinaa pienellä kauhalla ja kaadoin sen levyn pinnalle keskelle. Pyöräytin taikinan levitysvälineellä (on sillä varmaan nimikin) niin tasaiseksi kuin mahdollista. Ei se kovin hyvin vieläkään onnistu minulta. Paistoin ensin lettua alapuoleltaan minuutin pari ja sitten käänsin sen pitkällä puulastalla ja paistoin toisen puolen, se ei ota minuuttiakaan.


Tour de Francen tämän vuotinen 12. etappi oli tasamaalla ja mittaa sillä oli 218 km. Helikopterikuvista näimme tuttuja paikkoja, kauniita linnoja ja joenvarsia. Pitkään jatkunut irtiotto ajettiin arvattavalla tavalla kiinni 6 km ennen maalia. Viimeisillä kilometreillä tapahtui ikävä kolari, johon jäi melkoinen kasa pyöriä ja ajajia. Näytti, että Mark Cavendish voittaisi, mutta aivan maaliviivalla Marcel Kittel meni kuin menikin ohitse.


18 kommenttia:

  1. Kevään hulluilla päivillä näin ranskalaisia "lettupannuja" myytävän. Olisihan sellaista hauska kokeilla, mutta ei siitä mitään loppuviimeksi tulisi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan se on enemmän taikinasta kuin pannusta kiinni, miten onnistuu :)

      Poista
  2. Onpa herkun näköistä :)
    Sinä ja luimis ja teidän ranskikset, höh, minäkin olen jo saanut tartunnan. Lisää huomisessa päivityksessä...

    VastaaPoista
  3. Kyllä on ainakin mun silmääni täydellisen ohuet crêpet, en saa koskaan nuin ohuita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohuita olivat, mutta jälkimäisenä paistettu puoli jäi aavistuksen verran "nahkaiseksi", ehkä olisi ollut hyvä laittaa hieman rasvaa taikinaan.

      Poista
  4. Sinulta paljastuu aina vaan lisää keittiövempeleitä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla :D Mutta vieläkään minulla ei ole sitä Marjan Seinäjoella mainitsemaa sitruunaveistä!

      Poista
  5. Nätin näköisiä crepejä!
    Eddy-parka, olin niin toivonut ja odottanut norjalaista etappivoittoa.
    Mulla muuten on sitruunankuoriveitsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menikö häneltä solisluu? Näin vain, että tuli olkaansa pidellen maaliin sitten myöhemmin, mutta menin sitten itse paistelemaan lettuja ja unohdin ottaa selkoa kuinka kävi?

      Semmoinen kuoren raaputtajaveitsi minullakin on, mutta siellä blogimiitissä Marja tosiaan hihkaisi keittiön tohinassa, että missä se minun sitruunaveitseni on ja siinä moni käänsi päätään, että ai mikä veitsi, kokkausintoilijat heti haukkana kiinnostuivat. Hän vain tarkoitti, että se veitsi, joka tässä just oli ja jolla hän oli leikannut sitruunan, sitruunainen veitsi :D :D

      Poista
  6. Crepet näyttää herkullisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, marjojen kanssa kyllä vaikka pala keittiörättiäkin paistettuna menisi :D

      Poista
  7. Herkun näköisiä. Niin, ja kyyniset ranskalaiset sanoisivat, että ras-el-hanout on nykyään jo ihan ranskalainen mausteseos, sen verran paljon on maahanmuuttajia sen käyttöalueelta - kutsutaanhan Marseilleakin jo Afrikan ensimmäiseksi kaupungiksi etelään mentäessä...

    VastaaPoista
  8. En ole koskaan ajatellut että tarvitsisib omaan keittiöön crepelaitetta, mutta kuvat saivat toisiin aatoksiin, että oishan se ehkä sittenkin kiva ;) nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella kiva ja tarpeellinen, oikein kerran vuodessa tulee käytettyä :D

      Poista
    2. Kerran vuodessa on parempi kuin koskaan ;) ps. löysin vielä yhden nimen mummonkurkuille: hyrskytyskurkut!

      Poista
    3. Tuon minäkin olen kuullut joskus :D

      Poista