CampaReissu1/2025 viikko 13

Kolmastoista reissuviikko alkoi perinteisesti torstaina, ellen ole aivan sekaisin päivistä. Kohta pitää alkaa olla tarkempi, että olemme sitten oikeana päivänä satamassa Saksassa. 

Torstai 3.7.2025 päivä 85

Dunkerquessa on ollut ilmainen joukkoliikenne vuodesta 2018 ja busseilla pääsee melko laajalle alueelle maksutta, jopa Belgian puolelle De Pannen kaupunkiin. Hyppäsimme leirialueen portin vieressä olevalta pysäkiltä C3-linjan bussiin (kulkevat 10 minuutin välein) ja huristelimme lähelle päivän ensimmäisiä katsomiskohteita.

Olimme täällä viimeksi lokakuussa 2023 ja silloin tuumimme, että nyt mahtaa kaikki katsottava olla katsottua, mutta mitä vielä. Kirkkoja oli katsomatta vaikka kuinka paljon, eikä tämän jälkeenkään kaikki ole vielä katsottu.

Vesitornikin katsottiin, oikein VW-kaupan vieressä, kuvattu niin, että näyttäisi olevan volkkaritorni. Tuli vähän ikävä uutta autoani, jolla ehdin ennen reissua ajaa tuskin 500 km.

Sitten vuorossa oli mahtava setti muraaleja, osa on niin uusia, ettei niitä löydy Googlen katunäkymistä, mutta ihan hyvin ne osoitteiden perusteella löytyivät.

Seuraavassa kuvassa on esimerkki kaupungin vaihtelevasta arkkitehtuurista, on vanhaa ja on uudempaa, kauniimpaa ja ei niin kaunista.

Kuvassa 7 on tämmöisiä koulujen läheisyydessä usein nähtäviä huomiohahmoja turvaamassa lasten tien ylittämisiä. Meistä nuo on jostain syystä creepyjä.

Tour de Francen etappi päättyy maanantaina kaupunkiin ja monenmoista tiedotetta, rajoitusta, varoitusta ja mainosta on jo nähtävillä.

Seuraavassa kuvassa ei ole Lidlin kirkko, vaikka niin voisi luulla. Ei ole edes Lidl ja kirkko, vaan torni on osa jotain Heritage Centreä, josta en saa selkoa onko vanhaa, uutta vai kunnostettua vanhaa. Ja mikä se varsinaisesti edes on.

Jos autokoulun auto on näin söpö, se ei mitenkään voi olla söpömpi.

Huomenna jatkamme matkaa kaupunkiin, jonka nimeä emme muista emmekä osaisi lausua vaikka muistaisimme. Sieltä on leirialuepaikka varattuna ja varauksen Antti hoiti puhelimitse. Nettivaraus töksähti aina maksutapahtumaan, mutta leirintäranskalla ja tavallisenglannilla asia hoitui.

Perjantai 4.7.2025 päivä 86

Vaikka pidämme Ranskasta ihan hirveästi, voimme välillä piipahtaa Belgiqueen. Lähdimme aamulla Dunkerquesta ja tavoitteena oli päästä sopivaan aikaan Charleville-Mézièresiin.

Emme halunneet missään tapauksessa mennä lähellekään Brysseliä, eikä maksullinen ranskalainen moottoritiekään nyt houkuttanut.

Niinpä ajelimme Lillen pielestä Belgian puolelle ja siellä Tournaita kohti. Heti rajan jälkeen teiden kunto muuttui suomalaiseen suuntaan.

Kävimme suuressa Carrefourissa Tournain länsilaidalla, hassua miten erilaista siellä oli kuin Ranskan puolella saman ketjun kaupoissa. Mutta sitten niin samanlaistakin.

Matkalla kummassakin maassa näkyi tietysti kirkkoja ja vesitorneja, otin niistä vauhtikuvia.

Etenkin palattuamme Monsin kaupungin jälkeen Ranskaan alkoi talojen päädyissä olla vanhoja mainoskuvia, Dudonnet, Pepsi Cola, joku konjakkimerkki jne. Monet ovat haalistuneet niin, ettei niistä enää saa hyvin selkoa, mutta kiva että niitä on vielä jäljellä. Mainoksia on usein muutamassa peräkkäisessä kylässä tai pikkukaupungissa monien talojen päädyissä, sitten ei taas yhtään. Sama oli Bretagnessa.

Tulimme Charleville-Mézièresin (kaksi kaupunkia yhteen liitettyinä) leirialueelle puoli tuntia respan päiväpaussin loppumisen jälkeen. Ihan lopussa ajoimme vähän harhaan, mutta se oli hyvä juttu, näimme hienon seinämaalauksen, josta sain juuri ja juuri takaviistokuvan.

Leirialue on todella kiva, vihreä, hyvin hoidettu, suuret tontit, vesipiste kaikille. Sanit siistit, puut varjona, sähkö piisaa ilmastoinnillekin. Maksaa 56,64€. Aika kallista voisi joku sanoa, mutta se onkin kolmen yön hinta. Nettiä ei nyt just ole, mutta omilla gigoilla mennään.

Teimme tälle päivälle yksinkertaisen aterian, pienet pippuripihvit ja uuniperunat, perunat kypsensin airfryerissä ja pihvit paistoin ja liekitin paistinpannulla. Nyt ei tartte syödä punaista lihaa ennen ensi kertaa.

Lauantai 5.7.2025 päivä 87

Charleville-Mézières osoittautui oikein hienoksi kaupungiksi. Lähdimme heti aamupalan jälkeen keskustaan Meuse (Maas) -joen ylitse vievää kävelysiltaa pitkin.

Heti sillan vastarannan päädyssä oli päivän ensimmäinen kohde, Musee Arthur Rimbaud. Hän oli tämän kylän oma poika, josta emme tienneet ennalta kuin ehkä nimen olimme kuulleet, mutta nyt museon ja wikisivistämisen jälkeen tiedämme enemmän. Museo oli kiinnostava ja nyt tiedämme, että Rimbaud oli teininero, joka kirjoitti tuotantonsa jo hyvin nuorena eikä elänyt kuin 37-vuotiaaksi 1800-luvun loppupuolella. Tämä kaupunki ottaa kultapojastaan kaiken irti, se on sanottava. Yhtään runoa emme ole vielä etsineet luettavaksi, mutta sitäkin voimme kokeilla.

Kävimme myös Ardennen museossa, sekin oli hieno. Yhteislipulla oli hintaa 12€. Katsoimme myös kolme kirkkoa, joista ensimmäisessä taisi olla juuri vihkiminen menossa, toiseen ei päässyt ollenkaan sisälle, mutta kolmanteen pääsi. Se oli Jeanne d'Arcin kirkko ja siellä oli kuin olikin pieni Jeannen patsas.

 

Oli aika lämmin sää tänään, noin 25 astetta ja kaduilla oli melko hikistä kävellä. Kuljeskelimme kuitenkin kaikenlaista katsellen kolmisen tuntia. Hienoja muraalejakin löytyi, nekin Rimbaud-teemaisia.

Leirille palattuamme viritimme Tour de Francen kisakatsomon niin, että telkkarin ruutu oli käännetty ulospäin. Emme paljon ymmärtäneet selostuksesta, muttei se haitannut. Leirialueella on mukavan rauhallista, eilen illalla oli jonkinlaisten musiikkifestarit melko lähellä, mutta nekin vaikenivat ennen puolta yötä. Kohta pitäisi laskea kauanko meillä on vielä aikaa, montako yötä ennen laivan lähtöä. Alustavasti on jo päätetty minne tästä seuraavaksi maanantaina.

Sunnuntai 6.7.2025 päivä 88

Tänään piti olla kaunis sää, mutta muutimme määritelmää sen verran, että kaunis tarkoittikin sadetta. A:n piti käydä katsomassa lisää Rimbauld-muraaleja, mutta se jäi seuraavaan kertaan. Katsoimme sen sijaan Tour de Francen toista etappia ensin Ranskan telkkarista ja lopusta myös omilla gigoilla Max:lta. Oli kiva kuunnella Peter Selinin selostusta.

Teimme tänään suunnitelmia ja varauksia viimeisille reissupäiville. Noin viikko sitten päätimme paluusta kotiin ja varasimme laivaliput, mutta jätimme muut päivät vielä avoimiksi. Nyt tiedämme, että jatkamme tästä Luxemburgiin, siitä Alankohollantiin ja sitten parin paussin kautta Travemündeen ja Ruotsiin. Siellä vielä haahuilemme muutama vuorokauden ennen laivamatkaa Suomeen. Ensin olemme pari kolme kk ilman erityisiä suunnitelmia ja sitten aika pistääkin vaihteen kolme tai viisi ja onkin pian kiire. 😮

Maanantai 7.7.2025 päivä 89

Nyt on oikein kunnolla kotimatkan tunnetta, jätimme viimein Ranskan taaksemme. Viivyimme maassa tällä kertaa vähän yli 2 kk, muttei se ollut ollenkaan liikaa. Tuskin riittävästi. Lähdimme aamulla liikkeelle ensin hieman väärään suuntaan, sillä halusimme kuvata kaupungin rumimman kirkon. Tullessa en ehtinyt ottaa siitä kuvaa, vaikka pysähdyimme valoihin sillä kohden, piti lukea karttaa. Tämä ensimmäisen kuvan kirkko taitaa olla jo poistettu käytöstä eikä sitä voi millään mittareilla kuvailla kauniiksi, mutta hieno se on, #avaruuskirkko jopa.

Kävimme muutamassa ruokakaupassa vielä ennen Ranskasta poistumista, söimme aamupalaksi vielä yhden patongin ja sitten ajoimme Belgiaan, taas, olimmehan siellä myös muutama päivä sitten.

Nyt muistimme, että pitää ottaa vuodeosaston kello pois seinältä vuoteen päälle, Belgiassa on niin huonot tiet. Ja niin oli taaskin. Suomen tiet ovat ihan hyviä Belgian teihin verrattuna. Muita kirkkoja ja yksi vesitornikin oli matkalla kameran hollilla.

Noin tunnin Belgiassa ajelun jälkeen saavuimmekin jo Luxemburgiin, ajoimme pääkaupungin kiertävää kehätietä ja osuimme pariin pieneen liikennehilloon, mutta ei niissäkään ihan pysähtymään asti joutunut.

Tulimme Wasserbilligiin alkuiltapäivästä, kävimme tutuissa kaupoissa, Zika Marketissa (kahvin vuoksi) ja suuressa E Leclercissä. Andy Schleckin pyöräkauppa oli kiinni, emme muistaneet, että Andy vetää maanantaisin lonkkaa. Siellä saattaisi olla jotain Tour de France-rompetta myynnissä. Ranskassa sitä ei saa sponsorikauppaketjusta ostaa, vaan pitää osallistua arvontoihin ja rekisteröityä ja muuta vastenmielistä. Leirialueella on hiljaista, saimme hyvän paikan kovalta soralta, kuten varatessa toivoimmekin. Juuri kun olimme asettuneet, alkoi rankka ukkoskuuro, oli ihan kiva, ettemme olleet nurmikolla.

Tiistai 8.7.2025 päivä 90

Olemme tällä luxemburgilaisella leirialueella Wasserbilligin kaupungissa aivan Saksan rajalla nyt muistaaksemme viidettä kertaa ja silti aika läheltä löytyy vielä katsottavaa. Esimerkiksi hautausmaa. Allaolevassa kuvassa yksi on hieno mosaiikki hautausmaan muurista.

Andy Schleckin pyöräkauppa oli tänään auki, muttei siellä ollut mitään #merch (kuten amerikkalaiset sanoo) Tour de Franceen liittyen, vaikka piti olla. Rasitimme aivojamme yrittäessämme muistaa mikä onkaan Andyn velipojan nimi, hänkin oli ammattipyöräilijä ja usein jos kisassa oli kaatumisia, hän oli niissä mukana. Piti googlata, että Fränk oli hänen nimensä, nimenomaan ä-kirjaimella.

Caminomerkkiä ja yksi #streetart näkyi ja monta kirkkoa, taivas oli välillä melko synkkä, vähän piti pitää sadetta puun alla, mutta välillä oli sinistäkin taivasta kirkkokuvissa. Yhteenkään kirkkoon ei päässyt sisälle.

Tänään oli varmaan paras kastelukannupäivä, niitä oli paljon nähtävillä!

En oikein tiedä miksi noita sanotaan, noita pieniä ristikatoksia, joissa on uskonnollisia patsaita, ne ovat tien ja katujen varsilla, ei kai niitä kappeleiksikaan (suomeksi ainakaan) voi sanoa.

Leikkokukkapelto osui myös reitille, sieltä sai omatoimileikata mukaan mieleiset kukkaset ja maksaa hinnaston mukaan säästöpossuun.

Päivällisenä meillä oli juustoa, pieni Camembert-kiekko ja rypäleitä paahtui airfryerissä ja siitä on oma postauksensa.

Leirialueella on edelleen hyvin väljää. Aamulla kävi leipomon auto, siinä on hieno vitriini leivoksille ja valikoimat erilaisia leipiä ja sämpylöitä ont laaja. Auto ei käy keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, joten huomisaamuksi meillä on varalla jo Lidlin sämpylät.

Sää on huomattavasti viilentynyt viime viikon helteistä, tänäänkin satoi pari kertaa vähän eikä lämpötila ole noussut yli 20 asteen. Sopii meille oikein hyvin. Kotimatkafiilikset ovat ilmeiset, mutta ei se ole huono asia sekään.

Keskiviikko 9.7.2025 päivä 91

Tänään on ollut oikein hyvä sää koko päivän, ei liian kuumaa, ei ole satanutkaan yhtään. Auringonkukatkin ovat näyttäneet iloisilta, eivät uupuneilta.

Joukkoliikenne on Luxemburgissa ilmaista ja junilla voi matkustaa maksutta polkupyöränkin kanssa. Antti kävi tänään minun pyörälläni katsomassa Andy Schleckin toista pyöräkauppaa, joka on sen verran kaukana Wasserbilligistä, ettei sinne asti ollut järkeä lähteä pyörällä koko matkaa.

Junalla pääsi melko lähelle ja siitä loput kilometrit sitten pyörällä. Kauppa oli kuulema oikein hyvä ja kauniissa vanhassa talossa. Pyysin, että Antti ostaisi mieluisan ajopaidan etukäteissynttärilahjaksi ja sellainen löytyikin.

Muutoin reitillä oli tavanomaisia asioita, kirkkoja, hautausmaita ja yksi vesitornikin. Voiko ihminen muuta enää pyytää?

Allaolevassa kuvassa on kyltti, joka kannattanee ottaa hyvin vakavasti, ettei vaan sattuisi mitään peruuttamatonta.

Huomenna matka jatkuu Alankohollantiin, tarkoitus on käydä Obelinkilla ja jäädä siihen melko lähelle leirialueen reunalla olevaan matkaparkkiin. Se hinta on noussut tässä muutamassa vuodessa melkoisesti, mutta ainakin nyt vielä menemme sinne yhdeksi yöksi. Varaus on jo tehty ja maksettu, rekkari ilmoitettu, joten voi ajaa suoraan portille ja puomi aukeaa rekkarin perusteella.

Possupihvit Calvadoskastikkeella

Maanantai on Ranskassa hyvä päivä ostaa marketeista viikonlopulta jääneitä tuotteita, jotka myydään punalaputettuina, niin teimme taas tänne Luxemburgiin tullessamme. Ostimme kaksi pientä luutonta possupihviä ja tänään tein ne meille päivälliseksi. 

Possupihvit Calvadoskastikkeella

• 1 suuri valkoinen herkkusieni kuuteen viipaleeseen leikattuna
• 3 valkosipulinkynttä pitkittäin halkaistuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä luutonta possuviipaletta (en ole ihan varma olivatko ne kyljyksiä vai mitä kohtaa)
• 2 rkl Calvadosta
• 1,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• rosepippureita
• tuoretta persiljaa

Kuumensin ensin pannulla ruookalusikalliset voita ja oliiviöljyä ja paistoin niissä sieni- ja valkosipuliviipaleet. Kun ne olivat saaneet mukavasta väriä, nostelin ne foliovuokaan ja peittelin foliopalalla. 

Lisäsin pannulle toiset lusikalliset voita ja öljyä ja nostin possupalat pannulle paistumaan, kiersin paloille suolaa ja pippuria myllyistä. Kun paloissa oli hyvä paistopinta, kaadoin pannulle Calvadoksen, mutta tällä kertaa en liekittänyt, sillä pöytäliinan kulmat olivat liian lähellä kokkauspistettäni. Kun Calvados oli melkein kokonaan kiehunut kokoon, kaadoin pannulle kerman ja siirtelin possupaloja hieman, että ne saivat kunnollisen kastikekylvyn. Annoin pihvien vielä kypsyä loppuun sakenevassa kastikkeessa muutaman minuutin. 

Nostin pihvit lautasille, asettelin päälle foliovuokasta sieni- ja valkosipuliviipaleet, hieman suolaa ja pippuria, kastiketta, persiljaa ja ruosepippureita. Sivukkeena oli valmiit pakasteperunapaistokset, jotka olin paistanut airfryerissä. 

Tour de Francen viides etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Arvelin eilen, että se olisi kisan ainoa aika-ajo, mutta onhan siellä vielä loppupuolella lyhyt henkilökohtainen aika-ajo ilmeisesti ylämäkietappina. Tänään nopein oli Remco Evepoel ja toiseksi ajoi Tadej Pogacar. Tadej sai nyt sitten kokonaiskilpailun keltaisen paidan päälleen ja huomenna kisa jatkuu edelleen Normandiassa parinsadan kilometrin hilly-tyyppisellä etapilla.  Minulle nämä asetelmat ovat oikein mieluisat. 

Paahdettu Camembert sanonko missä

Päivällinen kuittautui tänään airfryerissä paahdetuilla viinirypäleillä ja Camembert-juustolla, sekin lämpeni malliston pienimmässä airfryerissä, joka on CampaAdriassa aivan verraton laite. Antti kävi lähimmässä Lidlissä mukanaan mielikuva siitä, minkä kokoinen juustokiekko airfryeriimme mahtuu ja juuri oikean kokoisen hän ostikin. Teimme eilen jo paahdettuja viinirypäleitä ja tuumimme heti, että nämähän sopisivat valkohomejuuston kaveriksi myös, joten tänään heti uusinta. 

Paahdetut viinirypäleet ja Camembert

• pienet tertut tummia ja vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
• hunajaa
• pieni kiekko Camembert-juustoa
• tuoretta rosmariinia
• 1 rkl Calvadosta
• 1 patonki

Paahdoin ensin rypäleitä airfryerissä pienessä foliovuokassa, luritin niille hieman hunajaa päälle. Noin 20 minuuttia 180 asteessa. 

Otin juustokiekon muovisen kääreen pois ja laitoin myyntipakkauksen pohjalle pienen palan leivinpaperia ja palautin juuston rasian pohjapuoleen. Viilsin juuston pintaan salmiakkikuvion ja pistelin kulmiin pieniä rosmariinioksia ja kaadoin viiltoihin vähän Calvadosta. Paahdoin juustoa airfryerissä 180 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pinta oli saanut väriä, rosmariini vähän enemmänkin ja sisus oli kuumaa, mittasin lihamittarilla. 

Nostin juuston tarjoilulautaselle ja siihen ympärille patonkiviipaleita ja pienin nippuihin leikattuja rypäleterttuja. Juusto oli juuri sopivan kuumaa ja pehmeää, tarttui hyvin karheisiin leipäviipaleisiin. Ja paahdetut rypäleet olivat tosi hyvä yhdistelmä Camembertin kanssa. 

Tour de Francessa oli taas mieluinen etappi minulle, se ajettiin Normandiassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar. Tämä oli hänen sadas ammattilaisvoittonsa. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Mathieu van der Poel, mutta samalla ajalla kuin Tadej, sillä hyvityssekunneilla Tadej pääsi tasoihin. Huomenna on Caenin ympäristössä ajettava henkilökohtainen aika-ajo, jolla on mittaa 33 km. Se on ainoa aika-ajo tässä kisassa. 

Alan kääntyä fenkolifaniksi – fenkoli-mozzarellasalaatti

En ole koskaan oikein paljonkaan pitänyt fenkolista, mutta Antti sen sijaan pitää siitä paljon. Otimme tässä muutama päivä sitten kaupasta  Carrefourin mainoslehtisen ja siinä oli kivannäköinen fenkolisalaattiohje. Lehti oli Belgian Carrefourissa, mutta se oli ranskaksi, joten päätin, että se kelpaa ranskalaiseen ruokahaasteeseemme. Ja huomatkaa miten kiltti olin, että tein ruokaa fenkolista, vaikkei se ole suosikkini! #kuihienooseon

Olen minä jonkun verran oppinut ainakin ruokaranskaa (lähinnä kauppalappujen ansiosta), sillä ymmärsin ohjeen ihan hyvin. Käytin käännösohjelmaa varmistaakseni, että tosiaan ymmärrän. Meillä ei ollut pistaaseja mobilekeittiössämme, eikä myöskään ohjeessa käytettyä burrataa, mutta mozzarellaa oli. Kuivattuja fenkolinsiemeniäkään ei ollut, jätin ne vain huomiotta. 

Fenkoli-mozzarellasalaatti

• puolikas fenkoli ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 topakka kevätsipuli viipaleiksi leikattuna (lähdeohjeessa punasipuli)
• 1 pallo mozzarellaa (lähdeohjeessa burrataa)
• tummia viinirypäleitä noin kahden nyrkin kokoinen määrä pieniin nippuihin leikattuina 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl hunajaa
• sipaus suolaa ja pippuria

Aloitin paahtamalla tummat rypäleet airfryerissä. Leikkasin tertun pienempiin nippuihin ja nostin ne pieneen foliovuokaan. Luritin päälle hunajaa ja oliiviöljyä, pyöräytin myllyistä päälle pikkuisen suolaa ja pippuria. Nostin vuoan airfryerin koriin ja paahdoin rypäleitä noin 15 minuuttia 180 asteessa. 

Asettelin lautaselle ohuiksi viipaloidun fenkolin ja sipulin ja revin mozzarella siihen päälle. Kun rypäleet olivat hetkisen jäähtyneet, lisäsin ne lautaselle ja kaadoin foliovuokasta paahtoliemen mozzarellan ja muiden ainesten päälle. Lisäsin vielä hieman fenkolin tillinnäköisiä hapsuleita ja pippuria myllystä. 

Söimme tämän oikein hyvän salaatin valmiiden paneroitujen kalafileiden kanssa. Yleensä minä en syö paljonkaan rypäleitäkään, etenkin jos niissä on siemeniä, mutta näissä ei ollut ja maku oli aivan loistavan paahtunut, muttei kuitenkaan kuivunut. Fenkoli olisi voinut olla jopa voimakkaamman makuinen minullekin, tämä oli melko mieto. 

Tour de Francen kolmas etappi päättyi Dunkerqueen, josta me juuri muutama päivä sitten lähdimme pois. Emme edes kysyneet olisiko leirialueelle mahtunut kisan aikaan. Olimme seudulla vuonna 2022, kun etappi alkoi kaupungista ja silloin oli ihan täyttä sillä leirialueella, jolla me nyt olimme. Kisaa paikan päällä katsoessa tulee hieman kisakrapula ja huono omatunto, kun katsoo kaikkia niitä autokolonnia, jotka ajavat kisan edellä, sen aikana ja sen perässä. Helikoptereista puhumattakan. Että mikä järki tässä on. Tulee vähän huono fiilis olla mukana siinä hommassa. 

No oli miten oli, tänään katsoimme kisaa Luxemburgissa, tutulla leirialueella Wasserbilligissä. Varasimme tänne paikan pari päivää sitten, olimme täällä viimeksi toukokuussa minun synttärini aikaan. Silloin oli vapun takia täyttä, nyt on tilaa vaikka myymään alkaisi. Tällä alueella on erinomainen netti, jolla kisaa pystyy seuraamaan MAX:lta. Telkkaristakin taitaisi tulla lähetyksiä, mutta juuri kun aloimme katsoa kisaa, osui päälle kauhea ukkoskuuro, joten emme nostaneet antennia emmekä tiedä minkäkielistä selostusta olisi ollut, ranskan vai saksan. 

Etapin voittajaksi ajoi Tim Merlier ja kokonaiskilpailun kolmen kärki pysyi ennallaan. Etapilla oli monta pahaa kolarointia, joitten vuoksi keskeytyksiltäkään ei taideta välttyä. 

Ranskalainen sipulipasta Tour de Francen toisena päivänä

Yöllä kuului ensin mökämusiikkia melkein kolmeen asti, mutta niin vaimeasti, etten voinut päättää häiritsikö se vai ei. Seitsemän aikaan alkoi sataa on/off-tyyliin. Suljin kattoikkunan ja jatkoin uniani. Tänään piti olla sadetta ihan vähäsen aamulla ja sitten aurinkoista, mutta tulikin aika kokonainen sadepäivä. Antin piti mennä e-bikella katsomaan lisää Rimbaud-muraaleja, mutta hänkin piti sadetta koko päivän. Onpa hyvä syy palata tänne Charleville-Mézièresiin. 

Etsin jo aamulla ruokaohjetta, johon saisin ainekset mobilepantrystamme ja sellaiseksi osoittautui ohje tästä blogista. Löysin ohjeen Foodgawkerin kautta ja se on vuodelta 2015! Ja blogi on yhä olemassa, kuten on CampaSimpukkakin. Sellainen ilahduttaa minua. Vähän sovelsin, kuivattua oreganoa meillä ei ollut. 

Ranskalainen sipulipasta kahdelle

• 2 dl kuivaa pastaa
• vettä + suolaa keittämiseen
• kaikki mobilekeittiön sipulit (8 pientä sipulia)
• 50 g pekonikuutioita (oma lisäykseni)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 dl roseviiniä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• raastettua parmesania

Kuorin sipulit ja leikkasin ne ohuiksi viipaleiksi. Koska kokkasin sateen vuoksi sisällä autossa, tein paistamisen paistinpannun sijaan kattilassa (vähentää roiskeita). Kuumensin ensin kattilaa pari minuuttia kaasuliekillä ja kumosin kattilaan pekonikuutiot. Paistoin niitä viitisen minuuttia ja lusikoin palaset kuppiin odottamaan. Lisäsin kattilaan oliiviöljyn ja kun kattila oli taas kuuma, kaadoin kattilaan sipuliviipaleet. Paistelin niitä mahdollisimman pienellä liekillä noin vartin verran tavoitteena saada ne karamellisoitumaan. Palautin pekonit kattilaan sipuleitten kaveriksi ja jätin ne odottamaan.

Laitoin toiseen kattilaan vettä kiehumaan ja kun se kiehui, suolasin veden topakasti ja laitoin pastan kiehumaan. Nykyään laitan yhä vähemmän pastaa ja riisiä kahdelle hengelle, sillä ei ole järkeä tehdä liian suuria annoksia. Kun pasta oli kypsynyt pari kolme minuuttia, palasin sipulikastikkeen pariin. 

Laitoin liekin uudelleen sipulikattilan alle ja kaadoin mukaan viinin ja sekoittelin. Kun pasta oli kypsää, kaadoin ne kastikekattilaan, maustoin suolalla ja pippurilla. Sekoittelin ja annostelin lautasille. Siihen sitten päälle raastettua parmesania, tuoretta persiljaa ja vielä vähän pippuria. Todella hyvää ja oikein sopiva annos kahdelle. Kalkuloin, että tämä ateria maksoi noin 3-5 € kahdelta, joten edulliseksi tulee.

Tour de Francen toisella etapilla, joka oli kilpailun pisin, oli sadetta kuten meilläkin, ajetttiinhan se aika lähellä sijaintiamme. Katsoimme lähetystä telkkarista ja loput 50 km Max:lta mobiilidatalla ja suomeksi selostettuna. Voittajaksi ajoi Mathieu van der Poel ja huomenna hän ajaa keltapaidassa. Niskaan huohottavat Tadej Pocagar ja Jonas Vingegaard muutaman sekuntin päässä. Hyvä alku kisalle. Huomisessa etapissa maali on Dunkerqueassa, joka kiinnostaa sillä olimme siellä juuri muutama päivä sitten, katsoimme missä maali sijaitsee. 

Jos tämä ei lopu niin se saa jatkua – ranskalainen tonnikala-riisisalaatti Tour de Francen aloituspäivänä

Niin se on taas tullut aika sukeltaa ranskalaisen keittiön pariin, kun Tour de France alkoi tänään ei kovinkaan kaukana, Lillen ympäristössä. Emme olekaan koskaan olleet ulkomailla reissulla niin, että olisi ollut kahden suuren ympäriajon ruokahaastetta saman matkan aikana, mutta nytpä sekin tulee kokeiltua. 

Tein meille päivälliseksi tänään tonnikala-riisisalaattia, jonka ohjeen otin blogista nimeltä Pardon Your French, jonka antia olen aikaisemminkin hyödyntänyt usein. Meillä oli kaikkia aineksia, tai ainakin melkein, joten tämä on myös erittäin hyvin matkakokkaamiseen soveltuva ruoka. Pienensin joitakin ainemääriä sopimaan kahden hengen annokseksi. 

Tonnikala-riisisalaatti ranskalaiseen tapaan

• 1 dl kuivaa riisiä (meillä on mukana vain sushiriisiä, mutta sekin toimi ihan hyvin) + vettä riisin keittämiseen
• 2 kananmunaa + vettä keittämiseen
• 1 kevätsipuli 
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 1 vihreä tomaatti
• noin 10 oliivia
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä (tonnikalaa 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl tonnikalapurkin öljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Keitin riisin malliston pienimmässä riisinkeittimessä ja lusikoin sen salaattikulhoon jäähtymään. Keitin kananmunat ja jätin ne odottamaan kylmään veteen. Silppusin sipulin ja leikkasin tomaatin ja paprikan kuutioiksi. Otin esille oliivit, maissin ja tonnikalan. 

Sekoitin kupissa kastikkeen, johon tuli sinappia, tonnikalan öljyä ja punaviinietikkaa, maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Kumosin nesteen pois maissista. Ei sitä paljon olekaan näissä säilykepurkeissa, maissi on ihanan ilmavaa ja makeaa, paljon parempaa kuin pakastemaissi. Kuorin kananmunat ja leikkasin ne lohkoihin. 

Kun riisi oli jäähtynyt, sekoitin siihen sipulisilpun, tomaatti- ja paprikakuutiot, valutetun tonnikalan, oliivit ja kastikkeen. Sekoitin hyvin ja nostelin pinnalle vielä kananmunalohkot ja yrttejä. Pippuria vielä muutama kierros myllystä ja ruoka oli valmista. Se oli vain aavistuksen liian suuri annos meille kahdelle, vaikka olimme tehneet pitkän kävelyretken kaupungille. Mutta pinnistelimme ja söimme kaiken. Olisin voinut vähentää riisin määrää vielä vähän. 

Tour de Francessa on minulle tänä vuonna suosikkeja yllin kyllin. Ei tarvitse edes vielä päättää ketä kannustan. Tällä leirialueella kisaa voi seurata telkkarista ja niin teimmekin iltapäivällä. Selostuksesta emme ulos kuulleet paljon mitään, emmekä olisi ymmärtäneetkään, turkaleet puhuivat ranskaa. Mutta loppuhuipennuksen ajaksi siirsimme tuolit lähemmäs ja näimme mitä tapahtui. 

Massakirin voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja hän saa ensimmäisen keltapaidan ylleen huomenna toiselle etapille ja kenties pitempäänkin. Jotain siellä on ilmeisesti matkan varrella kolaroitu, sillä keskeyttäneitäkin on jo kaksi. Ehdimme katsoa kisaa vaihtelevissa määrin ja kokkailla ranskalaisittain ainakin joinakin päivinä näin matkamme viimeisinä päivinä.