Deviled Eggs kimchipotkulla

Eräänä päivänä viime viikolla koko ateria muodostui banchaneista, eli korealaisista pienistä sivuruoka-annoksista (sivukkeista). Yksi niistä oli Deviled Eggs, jota vissiin sanotaan suomeksi paholaisen muniksi ja jossain yhteydessä käytetään nimeä Russian Eggs, enkä voi nyt juuri olla hieman nyökyttelemättä, että niinpä. Ohjeen otin sieltä täältä, yksittäistä linkkiä ei ole antaa. 

Korean Style Deviled Eggs

• 3 kananmunaa 
• 3 rkl majoneesia
• 0,5-1 tl gochujang-chilitahnaa (riippuu kuinka tulisesta tykkää)
• 1 tl silputtua kaprista (hoksasin vasta nyt, että sopisi)
• ripaus gochugaru-chilihiutaleita
• 6 pientä nippua leikattua kimchiä
• kevätsipulisilppua

Keitä kananmunia 7 minuuttia ja kaada kiehuva vesi pois. Säikäytä kananmunia 1 minuutti ilman vettä ja sitten valuta kattilaan kylmää vettä. Säikäytys auttaa irrottamaan kuoret siististi. Kun kananmunat ovat viilenneet, kuori ne ja leikkaa terävällä veitsellä halki pitkittäin. Poista keltuaiset varovasti valkuaisia rikkomatta. Riko keltuaiset haarukalla kulhossa ja lisää mukaan majoneesi ja gochujang-tahna, sekoita tasaiseksi, maistele kuinka tulisuuden asti toimii sinun kielelläsi. Nyt tosiaan hoksasin, että majoneesia ja keltuaista tasapainottamaan kaprissilppu olisi varmaankin hyvä. 

Täytä valkuaispuolikkaiden kolo tasaiseksi sekoittamallasi täytteellä, jopa pursottamalla, jos olet niin viitseliäs, minä vain lusikoin. Nosta täytteen päälle pieni annos kimchiä, kevätsipulisilppua ja ripauta vielä ihan vähän gochugaru-chilihiutaleita. Niiden kanssa on hyvä olla varovainen, ettei tule liian tulista. 

Meillä oli annoksessa kolme puolikasta/syöjä ja se oli kyllä oikein tarpeeksi, etenkin kun muitakin sivukkeita oli useita. Käytimme tuolla aterialla vähän sitä sun tätä loppuun, joten annoksen tyylikkyydestä voi olla montaa mieltä. Paistoin muutaman nakin suupaloiksi ja paistoin pari korealaista pinaattipannukkua ja meillä oli ensimmäistä kertaa vaaleita bataatteja kiukaalla paahdettuina. Niitä olisi pitänyt vielä hieman malttaa paahtaa, että olisin saanut kuoret rypistymään riittävästi. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Pakastimesta pannun kautta pöytään – mandu tofutäytteellä

Mandu on korealainen nimi täytetylle taikinanyytille, englanniksi sanotaan dumpling, japaniksi niiden nimi on gyoza ja Kiinassa jiaozi. Minulla oli pakastimessa pussillinen Lidlin Aasia-teemaviikolla ostettuja taikinanyyttejä, pakkauksen mukaan kyse oli gyoza-nyyteistä, joten Japaniin oltiin kallellaan. Mutta ihan samaan tapaan yleisaasialaisesti taikinanyytit ovat tavallista ruokaa  monessa maassa. Koska otin neuvot korealaisesta ruokablogista, käytän nimeä mandu, se on kaikkein helpoin kirjoittaakin! Lähdepostauksessa Hyosan valmistaa mandut alusta asti, mutta puhuu myös siitä, miten näppäriä pakastetut nyytit ovat käyttää. 

Tofu-kasvistäytteiset mandut pannulla 

• pussillinen pakastettuja taikinanyyttejä (muutaman olin käyttänyt jo hot pot-aterialla)
• öljyä paistamiseen
• 1 dl vettä
• paahdettuja seesaminsiemeniä ja -öljyä
• ruohosipulia

Dippi

• 2 rkl sitruunamehua
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 tl seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Tein tämä sivukkeen sinä päivänä, kun söimme pääruoaksi Tornado Omeletten, se paistui nopsasti muiden paisteluiden sivussa kolmannella pannulla. Olin ottanut mandut leivinpaperin päälle sulamaan noin puoli tuntia aiemmin, erottelin ne silloin toisistaan. Sulaessaan könttiin jääneet nyytit tarttuvat aikalailla toisiinsa, kun taikina pehmenee ja taikinakuori menee helposti rikki sulia nyyttejä irrotellessa. Pannulla paistaessa tämä ei ole niin ongelmallista, mutta keitettäessä täytteet karkaavat helposti nyytin kuoreen tulleesta reiästä. 

Kun muissa ruoanlaittovaiheissa oli sopiva väli, laitoin pannulle öljyä ja kun pannu oli kuuma, nostelin mandut pannulle kaikki samalle kyljelleen. Paistelin niin pari kolme minuuttia ensimmäiseltä puolelta ja kun kuori alkoi saada väriä, käänsin kaikki toiselle kyljelleen paistumaan. 

Näissä manduissa oli muotonsa vuoksi kolmaskin kylki ja paistoin niitä vielä siltäkin saman aikaa. Kaadoin pannulle desin verran vettä ja nostin kannen pannun päälle ja vähensin lämpöä. Jätin mandut hautumaan pannulle öljyn ja veden seokseen noin kymmeneksi  minuutiksi, jona aikana vesi imeytyi mandujen pohjaan, mutta muuten niissä säilyi mukava rapeus. 

Nostelin mandut tarjoilulautaselle, koristelin ne pienellä määrällä seesaminsiemenöljyä ja ripottelin päälle ruohosipulia ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Dipiksi sekoitin sitruunamehua, seesaminsiemenöljyä, soijakastiketta ja seesaminsiemeniä. Pannulla paistetut mandut (gyozat, jiaizit, dumplingit) olivat mitä mainioin nopea sivuke, näissä oli täytteenä tofua ja kasviksia, mukana oli hieman chiliä tuomassa potkua. Kuoren osittainen pehmeys ja osittainen rapeus teki niistä helpot kastaa dippiin ja syödä puikoilla. Tahdon opetella myös tekemään manduja alusta asti, tai ainakin täyttämään valmiita kuoritaikinapyörylöitä. Niitä saa ostaa ainakin aasialaisia ruokatarvikkeita myyvistä kaupoista. 

Vaikka tämä nyt olikin pika/valmis/eines/pakasteosastoa, lisään postauksen siltikin CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaisen keittiön kokeiluni. 

Tornado Omelette & kimchiriisi

Minulla alkaa olla nyt korealaisen keittiön innostuksessani vaihe, jossa haluan löytää yhä vaativampia ruokia kokeiltavaksi, ei niinkään raaka-aineiden puolesta (abalone ja peniskalat saavat pysyäkin keittiöpeikkoina) vaan valmistusmenetelmien puolesta. Selaan ruokablogeja, katson YouTube-videoita ja kaiket yöt näen unta korealaisesta ruoasta. Yhtään korealaiseen keittiöön keskittyvää kirjaa minulla ei vielä ole. 

Eilinen päivällinen ei kuitenkaan ollut kovinkaan vaativa eikä erikoinen, mutta se oli niin kaunista videoissa, jossa tätä ruokaa tehtiin, että minunkin piti kokeilla. Ja jälleen kerran tehdä hieman virheitä, joista oppia. 

Pidän erityisen paljon korealaisessa keittiössä siitä, että raaka-aineet käytetään tarkkaan, samoin tähdenlennot. Ei niin pientä palaa tai tilkkaa, etteikö sitä voi säästää ja käyttää seuraavan päivän ruokaan. Tähän ateriaan käytin edellispäivän tähderiisin (nopeasti jäähdytetyn ja jääkaapissa säilytetyn) ja kimchipurkin jämät, enimmäkseen lientä. 

Tornado Omelette ja kimchiriisi

Kaksi munakasta

• 4 kananmunaa
• ripaus suolaa
• 4 rkl neutraalia öljyä
• ruohosipulia

Kimchiriisi kahdelle

• 3-4 dl edellispäivän sushiriisiä
• pienen kimchipurkin liemi ja vähän hökeitä
• 2 rkl öljyä
• suolaa ja pippuria

Koristeluun

• seesamiöljyä 
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• ruohosipulia

Tein ensin tämän oikein yksinkertaisen kimchiriisin. Kuumensin pannulla öljyä ja kumosin sille kimchipurkin sisällön ja sekoittelin hetken, sitten lisäsin pannulle jääkaappikylmän riisin ja murentelin sen lastalla tasaiseksi. Paahdoin riisin ja kimchin seosta muutamia minuutteja, maistelin ja maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Otin esille annoskulhot ja pienenpuoleisen (noin 2 dl) lasisen jälkiruokakupin, jossa oli pyöreä pohja. Jätin riisin pannulle kannen alle pienelle teholle odottamaan. 

Rikoin kahteen kuppiin kaksi kananmunaa kumpaankin ja vispilöin ne tasaiseksi seokseksi, maustoin ripauksella suolaa. Tässä vaiheessa sitten tein kimchiriisistä puolipallon muotoiset keot annosastioihin jälkiruokakupilla. Lusikoin siihen kimchiriisiä ja tasoittelin pinnan ja kumosin sisällön annoskulhoon. Laitoin lautasen kulhon päälle pitämään riisiä lämpimänä. Tein toisen samanlaisen riisipuolipallon toiseen annoskulhoon ja peittelin senkin lautasella.

Kuumensin pienellä tarttumattomalla paistinpannulla reilusti öljyä, pari ruokalusikallista. Öljyn määrä näytti suurelta, mutta ei yhtään liian suurelta sitten kumminkaan. Kun pannu oli kuumentunut keskilämmöllä niin, että öljy alkoi liikehtiä vienosti, kaadoin sille ensimmäisen kupin kaksi vispilöityä kananmunaa. Olin ottanut esille jo pitkät ruoanlaittopuikkoni, mutta nyt käytin niitä ylösalaisin, tylpempiä päitä. Heti kun kananmuna alkoi vaalentua reunoilta, aloin hämmentää sitä puikkojen tylpillä päillä, laitoin puikot massan reunaan pannun vastakkaisilta puolilta ja työnsin niitä kohti keskustaa niin, että puikkojen väliin jäi noin 3-4 cm. Sitten aloin pyörittää puikkoja hitaasti ikään kuin tornadon keskus ja tässä kohtaa suuri öljymäärä pannulla oli juuri se mitä tarvittiin. Kananmunamassa oli irrallaan pannun pohjasta ja liukui kauniisti kierteelle kuin pöytäliina, kun sitä ottaa keskeltä kiinni ja alkaa pyörittää pöydän pintaa pitkin. Tämän voi tehdä myös niin, että pitää toisella kädellä molempia puikkoja ja pyörittää pannua kahvasta pitkin lieden levyä, mutta minä tein niin, että puikot olivat yksi kummassakin kädessä ja kun kierros alkoi tulla täyteen, vaihdoin lähes näppärästi puikot kädestä toiseen nostamatta niitä tornado-omeletista. 

Munakkaan ei pidä kypsyä ihan kokonaan, noin 90 prosenttisesti, se kypsyy loppuun lämpimän riisin päällä. Otin niin nopsasti kuin osasin toisen annoskulhon päältä lautasen ja valutin omeletin riisin päälle. Laitoin lautasen takaisin ja valmistin toisen annoksen omeletin. Tässä kohdassa oli se virhe ja oppimisen paikka. Pannu näytti minusta niin öljyiseltä, etten lisännyt sille öljyä. Oletin, että toinenkin munakas valmistuu samoilla öljyillä, mutta olin väärässä. En saanut toista onnistumaan niin hyvin, sillä munakas ei "kellunut" öljyn päällä vaan oli tarttua pannuun. Ei onneksi pahasti ja sain sen jotenkuten onnistumaan ja valutettua oman riisiannokseni päälle. 

Koristelin annokset vielä seesaminsiemenillä ja -öljyllä sekä ruohosipulisilpulla. Omeletti oli oikein kumpupilvenpehmoisaa ja sen alla piilossa oleva kimchiriisi sopi sen kanssa todella hyvin. Riisin olisin voinut maustaa hieman kipakammin tai tehdä annokselle gochujang-pohjaisen kastikkeen, joillaisia näin lähdevideoissa. Monissa ohjeissa riisi oli maustettu ja höystetty toisin, sipulilla, porkkanalla, pekonilla tai jauhelihalla, mutta minulla oli mielessä tämä hävikistä herkuksi-teema ja käytin sen kimchiliemen lopun.

 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset hössötykseni. Sanottakoon vielä se, ettei annoksestani tullut ihan niin kaunis kuin toivoin, mutta riittävän nätti kumminkin.

Korean Corn Dogs – lähes överi eväs

Aivan ensimmäisessä k-draamassa, jonka katsoin oli neljä mahtavaa sotilasta Pohjois-Koreasta. He joutuivat/pääsivät Etelä-Koreaan tärkeässä tehtävässä ja he oppivat paljon uutta. Muun muassa syömään kaikenlaista pika- ja katuruokaa. Varsinkin kaksi nuorinta oli oikein innostuneita omaksumaan uutta eivätkä olleet niin epäluuloisia kuin etenkin vanhin heistä, joka epäili lähes kaiken olevan vain esitystä ja heitä varten pystytettyä näytöstä uusista autoista pilvenpiirtäjiin asti. 

Eräässä kohtauksessa nuorinta jekutetaan juoma-automaatin edessä, hän ei ymmärrä kuka juoman tekee ja laittaa tarjolle ja toisessa he istuvat jonkun kauppakeskuksen rappusilla ja syövät corn dogeja. Niitä kokeilin eilen itse valmistaa ja opin muutaman jutun. Ohjeen otin tästä blogipostauksesta. Taikinaa tuli vähän liian paljon kahdeksaa corn dogia varten, mutta ei sitä oikein voi paljon vähempääkään tehdä, sillä tikkuun asetellut ainekset pitää pystyä kunnolla kastamaan taikinaan. Näin minä tein hieman konvertoiden. 

8 korealaista corn dogia

Taikina

• 2,5 dl maitoa 
• 2 tl kuivahiivaa
• 2 rkl tummaa sokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 kananmuna
• 5 dl vehnäjauhoja

Täytteet

• nakkeja
• juustoa

Muut tarvikkeet

• puisia varrastikkuja
• pankomuroja leivittämiseen (tai murskattuja pikanuudeleita tai minimaalisen pieniä perunakuutioita)
• öljyä uppopaistamiseen
• sokeria (tämän unohdin)
• ketsuppia 
• majoneesia

Ensin kaadoin suureen teräskasariin öljyä, sitä tarvitaan aika paljon, että dogit mahtuvat paistumaan pitkällään öljyssä kunnolla upoksissa. Käytin kokonaisen 1,5 litran öljypullon, se oli nyt toinen käyttökerta öljylle, jonka jälkeen se päätyi kompostiin pikkuhiljaa imeytettynä. 

Valmistin taikinan sekoittamalla ensin hieman lämmitettyyn maitoon kuivahiivan ja sokerin, jätin seoksen ottamaan vauhtia viideksi minuutiksi. Sitten lisäsin mukaan kananmunan, suolan ja jauhot. Vatkasin sähkövatkaimella muutaman minuutin, että taikina on varmasti kunnolla tasaista. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan. 

Sillä välin sommittelin vartaat, laitoin niihin osaan puolikkaita nakkeja ja palasia juustoa (osan muutin lennosta pelkästään nakkeihin). Kaadoin reunattomalle lautaselle paljon pankomuruja, vielä laakeampi suuri lautanen tai tarjotin olisi ollut vielä parempi. 

Kun taikina oli kohonnut tunnin verran, kaavin sen tyhjään huuhdeltuun maitopurkkiin. Ohjeessa taikina laitettiin suureen korkeaan juomalasiin, jossa vartaan dippaaminen olisi helppoa, muttei minulla ollut siihen sopivaa lasia. Maitopurkki toimi oikein hyvin, taikinaa tuli reilusti korkeammalle purkissa kuin tikun dippaaminen vaati. Alla olevassa kuvassa taikina oli juuri laitettu purkkiin, mutta kun öljy oli kuumaa, oli taikina kohonnut sen verran, että purkki oli melkein täynnä. Muutin myös parin vartaan sisältöä valmistamisen edetessä juustottomaksi syystä, joka selviää alempana. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja aloin sitten varsinaiseen hommaan. Kastoin tikussa olevat nakit ja juustot purkissa olevaan paksuun taikinaan. Se tarttui täytteisiin hyvin. Sitten nostin taikinaisen vartaan pankomuruihin ja pyöritin sitä varovasti niin, että pankomuruja tarttui kunnolla joka puolelle. Sitten nostin vartaan varovasti kuumaan öljyyn. Se ei tarttunu pohjaan vaan alkoi paistui ihan kivasti. 

Kasariin mahtui paistumaan yhtä aikaa neljä varrasta, valmistin ne aina yhden kerrallaan ja laitoin paistumaan ja pidin huolta, että muistan missä järjestyksessä niiden paistuminen on alkanut. Kääntelin niitä välillä pihdeillä. 

Nyt tuli oppimiskohta, juusto ei pysynyt kunnolla dogeissa, vaan osittain karkasi taikinan ja leivityksen läpi. Joko valitsemani juusto ei ollut parasta tähän tarkoitukseen, tai sitten taikinan koostumus ei ollut just sopiva. Mutta pelkillä nakeilla täytetyt onnistuivat oikein hyvin. Juustoisetkin maistuivat hyviltä, vaikka rakenteessa oli toivomisen varaa. 

Corn dogit paistuivat kullanruskeiksi noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen nostin ne ritilälle paperin päälle valumaan. Kun kaikki olivat valmiita, jätin öljyn jäähtymään kasariin. 

Kuumien corn dogien päälle olisi pitänyt muistaa ripotella hieman sokeria, joka olisi tuonut sopivan makean säväyksen, mutta minä unohdin sen. Koristelin parhaimmilta näyttävät yksilöt ketsupilla ja japanilaisella majoneesilla, joka on pakattu vänkään pehmeään pussipulloon. Laitoin ketsuppia ja majoneesia vielä erikseen tarjolle lisädippailua varten. 

Söimme nämä hupaisat käänteisterveelliset patukat olohuoneessa lattialla katsoen samalla vuoden hauskinta snooker-turnausta, Shoot outia. Siinä riittää katsojalla vähempikin kärsivällisyys, sillä jokainen ottelu kestää vain 10 minuuttia. 

Corn dogit olivat oikein mukava kokeilu. Taikinaa jäi tosiaan hieman yli ja loppusokerointi unohtui. Juustovalinta täytyisi olla toinen ja muut leivitysvaihtoehdot jäivät mahdolliseen seuraavaan kokeiluun. Ajatus maustetusta pikanuudelimurskasta kuulostaa oikein korealaiselta ja pienet perunakuutiot sopivalta näpertelyltä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Korean Hot Pot revisited

Tässä eräänä päivänä söimme päivällistä olohuoneen lattialla, emmekä vain syöneet, vaan valmistimme sen myös. Kokeilimme edullisen sähkön päivänä uutta sähkökäyttöistä hotpot-laitetta ja totesimme sen vallan mainioksi vekottimeksi. Se on Lidlin Silver Crest-sarjaa, joten kovin suuresta taloudellisesta panostuksesta ei puhuta. Olen kyllä koittanut vakuutella itselleni, etten tarvitse lisää keittiövälineitä ja pienkoneita, mutta tämä nyt kuitenkin tuli ostettua, kun sattui juuri olemaan aasialaiseen keittiöön liittyvä teemaviikko Lidlissä. Myös pullo osterikastiketta on nyt pantryssani, sitä puuttui jostain viimeaikaisesta kokkailustani. 

Listaan tähän ainesosat ilman tarkempia määriä, sillä tämäkin on sellainen ruoka, johon aineksia lisätään, kunnes ei enää jaksa syödä. Nytkin valmistelin mielestäni kohtuullisen määrän, mutta söimme lopulta noin puolet ja loput laitoin pakastimeen toista hot pot-ateriaa varten. Tämän keittiölaitteen ohjekirja oli muuten hämmästyttävän järkevä vihkonen, ei ihan hulluja käännöskukkasia ja monta aivan asiallista ruokaohjetta, joista yhtä käytin kehyksenä kokkailuuni. 

Korean hot pot 

• broilerin sisäfileitä
• bulgogikastiketta (kaupallinen valmiste)
• wokkiöljyä
• ruskeita herkkusieniä
• porkkanaa
• parsakaalia
• kesäkurpitsaa
• kevätsipulia
• paprikaa
• pinaatinlehtiä
• gyoza-taikinanyyttejä (pakaste)
• lasinuudelia
• vahvaa kanalientä
• gochugaru-chilihiutaleita lusikankärjellinen
• seesaminsiemeniä
• seesamiöljyä

Ensimmäiseksi laitoin kokonaiset pienet broilerifileet bulgogikastikkeeseen marinoitumaan. Käytin kastiketta niin, että lihapalat olivat kunnolla kastikkeen peitossa, mutteivat sentään uineet siinä. Otin gyoza-taikinanyyttejä pussista osan sulamaan lautaselle. Nämä olivat vihannes-tofutäytteisiä. Lasinuudelit laitoin pieneen astiaan ja kaadoin päälle kiehuvaa vettä ja jätin nuudelit siihen pehmenemään. Käytin kaksi pientä kerää nuudeleita, yksikin olisi riittänyt. Kun nuudelit olivat pehmenneet, leikkasin ne kulhossa saksilla muutamaan osaan, etteivät ne menisi tarjolle yhtenä könttinä. 

Valmistelin seuraavaksi kasvikset, leikkasin porkkanan, kevätsipulin, kesäkurpitsan ja paprikan suikaleiksi ja leikkasin sieniin tähtikuviot. Parsakaalin leikkelin suupalan kokoisiin paloihin. Liemeen käytin muutaman päivän takaa ollutta hyytelöitynyttä kanalientä, jota jatkoin vedellä niin, että lientä oli noin litra. Lisäsin siihen vielä  pikkuisen gochugaru-chilihiutaleita tuomaan potkua. 

Keräsin kaikki ainekset olohuoneeseen lattialle alustan päälle, hot pot-laite keskelle ja ainekset ympärille. Sutikoin laitteen paisto/keitto-osaan (kuin suuri rengaskakkuvuoka) wokkiöljyä ja laitoin virran päälle. Laitteessa ei ole varsinaista virtanappulaa, mutta tehoa voi nappulasta säätää. 

Asettelin öljyllä sipaistuun rengasosaan sieniä ja kasviksia ja laitteen kuumentuessa ne paistuivat pikkuisen. Epäilin, että tuleeko laitteesta käryä olohuoneeseen, mutta ei tullut. 

Kun ainekset olivat hieman saaneet väriä ja kypsyneet pikkuisen, lisäsin sinne gyoza-nyytit ja kaadoin mukaan lientä sen verran, että ainekset melkein peittyivät. Liemi alkoi pian kiehua ja alkoi muodostua höyryä, muttei käryä. 

Lisäsin vielä keitto-osaan muutamassa kasassa nuudelit, joista olin kaatanut veden pois. Nyt kun ne oli leikattu saksilla osiin, oli helppo nostella niitä omiksi osioikseen keittoon. 

Nostelin rengasosan keskellä olevalle paistoalueelle neljä broilerifilettä (ei siis rintafilettä, vaan pienempiä sisäfileitä, joista en kyllä oikein ole varma, onko se oikea nimi, mutta kauppanimi ainakin)  kypsymään. Siinäkään kohtaa käryä ei ollut havaittavissa. Nyt siis rengasosassa kypsyi keitto-osa ja keskellä grillautui liha. 

Viimeiseksi nostelin keitto-osaan vielä tuoretta pinaattia, sen ei tarvitsisi varsinaisesti kypsyäkään. 

Noin vartissa kaikki oli valmista. Kauhoimme keittoa annoskuppeihin ja päälle nostimme kaksi broileripalaa kummallekin, koristelimme seesaminsiemenillä ja -öljyllä. Nostin hieman lisää aineksia kypsymään toista kupillista varten. 

Liemi oli todella maukasta ja nuudelitkin maistuivat kunnolla, liha grillautui yllättävän nopeasti laitteen keskellä olevalla grillauspaikalla. Marinadi ei kärynnyt ja höyryäkin tuli kohtuudella. Söimme kumpikin kaksi annosta, joista toinen oli pienempi, sillä päätimme säästää osan aineksia toiselle aterialle kertaähkyn sijaan. 

Laite jäähtyi nopeasti ja irrotettava alumiinirunkoinen keitto/paistoastia oli helppo puhdistaa käsitiskissä. Mietin jo kuumeisesti mitä muuta voisin valmistaa laitteella, ehkä pannukakkuja tai paistaa kananmunia. Kokeilen piakkoin. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiskokkaukseni. 

Lohta ja munakokkelia riisinkeittimessä – ja sitä riisiä myös

Näin joitakin aikoja japanilaisessa vlogissa miten sinkkunainen valmisti ruokaa sukulaisille joulun alla, hän laittoi riisiä keittimeen ja siihen päälle kalafileen kypsymään. Minusta tuo näytti sen verran kiinnostavalta, että etsiskelin ohjeita tämmöiseen ruokaan. Ja niitähän on vaikka millä mitalla, joitten ainoa mutta paha vika on se, etteivät ne ole leimallisesti korealaisia, eivät taida olla japanilaisiakaan. Mahdollisesti on kyse kiinalaisesta ruokalajista tai ihan vaan yleisaasialaisesta, kuten unni arveli. Pystyin joustamaan sen verran, että hongkongilaisen blogin ohjeella menin, oli meillä ruokajuomana sentään tilkat sojua ja söimme korealaisilla metallipuikoilla. Close enough. 

Riisiä, lohta ja kananmunaa riisinkeittimessä

• 300 g lohta
• 1 mittakupillinen pyöreäjyväistä riisiä
• 1,5 saman riisinkeittimen mittakupillista vettä
• 1 rkl luumusiirappia
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 rkl kalakastiketta (ei ollut osterikastiketta)
• pippuria
• 0,5 tl gochugaru-chilihiutaleita (koska halusin elää vaarallisesti)
• 3 kananmunaa
• kevätsipulisilppua
• seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä

Hieman soveltelin keitinliemen kanssa, sillä minulla ei ollut ihan kaikkia aineita, joita ohjeessa käytettiin. Tavoittelin kuitenkin suolaisen makeaa lientä ja käytin ylläolevia aineksia. Olin pessyt riisin ennalta ja kaatanut märän riisin riisinkeittimen kulhoon. Sekoitin liemen kupissa ja jätin odottamaan, maistoin sitä kielenkärjellä ja kyllä se maistui sekä suolaiselta, että makealta ja ihan vähän chililtä. Justeeraisin määrää sitten, kun olisin valmis laittamaan keittimen päälle. 

Leikkasin lohen nahattomaksi, poistin ruodot ja reunojen rasvat ja leikkasin vielä lohen noin tikkuaskin kokoisiin paloihin. Lähdeblogissa kalapala laitettiin kokonaisena, minä tahdoin varmistaa kypsymisen paloittelemalla. Nostin kalapalat riisin päälle ja kaadoin siihen sitten päälle liemen, sitä ei ollut ihan niin paljon kuin keittimen asteikon mukaan pitäis olla tuolle riisimäärälle, joten lisäsin mukaan vielä hieman vettä. 

Laitoin riisinkeittimen regular-asetuksella päälle ja jäin odottamaan. Aika pian alkoi keittimen tienoilla leijua hyvää tuoksua, mikä antoi odottaa positiivista lopputulosta. Kun keittimessä oli aikaa jäljellä 6 minuuttia, avasin kannen. Riisi oli melkein kypsää ja kala oli aivan sopivan kypsää myös. Kaadoin riisin ja kalapalojen päälle kolme kevyesti vatkattua kananmunaa ja laitoin kannen kiinni. Kuuden minuutin kuluttua keitin soitti tiluliluliinsä ja menin katsomaan mitä keittimelle nyt kuului. Kananmuna oli juuri sopivasti hyytynyt eikä ruoka näyttänyt mitenkään kertaallen syödyltä, vaan ihan hyvältä sen lisäksi, että tuoksui oikein houkuttelevalta. Rikoin pintaa hieman riisikauhalla, jolloin kananmunasta muodostui munakokkelia ja kalapalat hieman hajosivat. 

Annoksiin kauhoin tätä yhdenpadanihmettä ja pinnalle ripottelimme kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä. Oli tosi hauska, nopea ja helppo ruoka, eikä tullut tiskiäkään hirveästi. Riisin pohjaan oli muodostunut pieni paahtunut kerros, etenkin ensimmäisen ja toisen annoksen välissä, kun keitin oli vielä lämpimänäpitoasetuksella. Vähän vähempikin määrä olisi riittänyt, riisiä 0,75 mitallista ja kaksi kananmunaa, niin olisi ollut juuri passeli kahden hengen annos. Pitää kokeilla sillä malliston pienimmällä riisinkeittimellä, mahtuuko matka-annos riisiä ja kalaa siinä kypsymään. 

Tätä en lisää CampaSimpukan ylälaidan millekään välilehdelle, mutta tosi hauska ohje ja laittaa miettimään mitä  muuta voisi riisinkeittimeen laittaa riisin kanssa kypsymään. Isoja katkarapuja? Tofua? Kasviksia? Pitää kokeilla. 

Maekjeok – Doenjang-marinoitu possu revisited

Tällä kertaa marinoin possua kastikkeessa, jonka ainesosaluettelo oli piiiiiitkä. Minulla alkaa olla hyvä varasto korealaisessa kokkauksessa tarvittavia tuotteita ja niiden määrä lisääntyi usealla putelilla, kun sisareni oli viime viikonloppuna käymässä. Hän oli ottanut osan pullojen sisällöstä omaan käyttöönsä ja minä sain loput myyntipakkauksissa, jotta tiedän mikä on mitäkin. Minun pitää kyllä  järjestää purnukkani paremmin ja helpommin saataville, nyt ne ovat pantryssä parissa eri paikassa. Ja pitäisikin tehdä oma postauksensa erilaisista korealaisiin kokkauksiin liittyvistä aineksista ja välineistä. 

Eilen siis marinoin possua ja neuvot otin Korean Bapsang-blogin postauksesta. Marinadin avainsana on doenjang, se on fermentoitua soijapaputahnaa. Se ei ole tulista, kuten gochujang, joka sekin sisältää soijapapua, mutta jonka tulisuus saadaan chilillä. Minulla on saman Sempio-tuotemerkin purkit nyt käytössä, olen ostanut ne jostain Aasia-kaupasta, mutta pienempiä saman tuotemerkin rasioita ainakin gochujangia on Prismoissa ja K-ryhmän kaupoissa. Näillä tahnoilla on hyvä säilyvyys, kunhan ottaa aina puhtaalla lusikalla ja laittaa purkin jääkaappiin sen jälkeen, kun se on otettu käyttöön. 

En tehnyt possua nyt grillillä, vaan pannulla ja lisäsin hieman vihanneksia, koska mä voin. Minulla oli valmistusjonossa noin 800 g possun ulkofileviipaleita, joista käytin tähän ruokaan puolet ja puolet pakastin marinadissa toista ateriaa varten. Laitan marinadin ainemäärät sen mukaan, mitä meni koko pakkauksen lihamäärän marinoimiseen. Ei sitä juurikaan tarvita enempää, vaikka lihaa olisi vielä enemmän, eikä tarvitse pienentää, jos lihaa on vähemmän. Siitä tulee hyvä kastike lopuksi. 

Ruokalajin nimi Maekjeok viittaa aikaan ennen chilin saapumista korealaiseen ruoanlaittoon, siis tosi kauan aikaa sitten. En tunne tarpeeksi Korean historiaa, mutta näin Hyosun mainitsi postauksessaan.  

Maekjeok – doenjang-marinoitu possu

• 800 g possun ulkofileviipaleita
• 1,5 rkl doenjang-tahnaa
• 1 rkl soijakastiketta
• 2 rkl miriniä
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl oligo dangia (korealainen siirappivalmiste, sen sijaan voi käyttää hunajaa, maissisiirappia tai luumutiivistettä)
• 2 rkl sipulisilppua
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa
• 1 tl sitruunamehua tai jotain etikkaa
• 1 rkl seesamiöljyä
• pippuria
• koristeluun kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä
• hieman wokkiöljyä paistamiseen

Ensin leikkasin ulkofileviipaleet vinottain ohuiksi suikaleiksi, samaan tapaan kuin leikataan graavilohta. Sitten sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa. Lista on pitkä, mutta kun etsii kaikki esille ensin ja sitten latoo kulhoon järjestyksestä, niin kyllä se siitä. Vain nuo koristeluaineet ja wokkiöljy jäivät tässä vaiheessa sivuun. Jos noita kaikkia aineita ei ole, voi niitä korvata jollain toisella. Makeaksi käy vaikka toinen ruokalusikallinen sokeria tai vähän hunajaa ja etikaksi mikä vain etikka oikeastaan, sitrusmehukin voi olla vaikka appelsiinia tai limeä. Öljyiksikin passaavat kaikki paitsi Mobil Rally Formula. Ei se on niin justiinsa. Tärkeintä on tuo doenjang, sillä tässä haetaan sen tuomaa umamista makumaailmaa ilman poltetta. 

Sekoitin kaikki marinadin ainekset ja sitten sekoitin niihin ulkofileviipaleet. Erotin noin puolet rasiaan, merkitsin sisällön tarralla (koska olen kätevä emäntä) ja pakastin rasian toista ateriaa varten. Raja se on possun syömiselläkin noin kerta-annosta ajatellen. Jätin tällä kerralla käytettävät possunpalat marinoitumaan noin tunniksi pariksi. 

Kasvikset

• puolikas pienestä kesäkurpitsasta
• 1 porkkana
• tilkka wokkiöljyä

Leikkasin kesäkurren ja porkkanan tikuiksi ja kun oli aika valmistaa ruoka loppuun, kuumensin pannulla tilkan wokkiöljyä. Kuullotin ensin porkkanatikkuja pari minuuttia ja lisäsin pannulle kesäkurpitsatikut. Nekin saivat kuullotusta parisen minuuttia yhdessä porkkanoiden kanssa. Kumosin kummatkin lautaselle odottamaan. 

Sitten paistoin possuviipaleet muutamassa erässä ja viimeiseen erään kaavin kaikki marinadin kulhosta. Kun erä oli paistunut (ohuet viipaleet kypsyivät noin 3-4 minuutissa), kaadoin odottamassa olleet vihannekset ja possuviipaleet pannulle ja sekoittelun jälkeen paistelin koko hösseliä vielä viitisen minuuttia. Tarjoiluun tuli vielä tavanomainen setti: kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä. Oli riisin kanssa oikein hyvää, mutta melkein liian iso annos, koska meillä oli sivukkeena se höyrytetty kananmuna, gyeran-jjim. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle muitten korealaisten kokkausteni seuraksi. Huomaanpa nyt, että olen tehnyt tätä ruokaa jo aiemmin, viime keväänä, kun Korea-innostukseni oli lähdössä ihan lapasesta. Silloin tein ruoan grillillä, joten nyt kun on kyseessä pannuversio, niin tulkoon nyt toinen postaus samasta ruokalajista. Olin silloin unohtanut laittaa postaukseen tunnisteita enkä ollut liittänyt sitä Pöytä Koreaksi-välilehdelle, mutta nyt nämä karkeat virheet on korjattu. Huomaa muuten miten viime toukokuun jälkeen on kiinnostukseni syventynyt ja myös tietämykseni. Ei paha sekään. 

Gyeran-jjim – höyrytetty kananmuna

Kävimme tällä viikolla pikaisesti Tampereella ja katsastimme sikäläiset Aasia-marketit havaiten ne hyviksi. Etenkin yhdestä pidin paljon, sillä sain ostettua dolsot-kulhoja. Niitä käytetään sekä ruoan valmistamiseen että tarjoiluun, esimerkiksi bibimbapin tekoon, jolloin riisi laitetaan painavaan öljyttyyn kivi- tai keramiikka-astiaan ja muut ainekset kootaan riisin päälle. Sitten astia laitetaan liedelle (toimivat ainakin kaasuliedelle, muista en tiedä) ja kuumennetaan sen verran, että riisi alkaa rapsadella kulhon pohjalla. Tätä pitää kokeilla heti pikimmiten, mutta tänään kokeilin uutta dolsot-kulhoa höyrytetyn kananmunan, gyeran-jjimin valmistamiseen. Otin ohjeita Korean Bapsang- ja Beyond Kimchee-blogista. 

Dolsot-astiani ovat isohkot annosastioiksi, joten tein meille yhden jaettavan annoksen, siihen meni viisi kananmunaa, se on aika topakka määrä kananmunaa/nokka/ruokailu. Yhdistelin kummankin lähdeblogin ohjeita ja tämmöistä siitä sitten tuli. 

Gyeran-jjim kahdelle 

• 5 kananmunaa (noin 2,5 dl)
• 1 dl kanalientä
• suolaa
• seesaminsiemenöljyä
• seesaminsiemeniä
• kevätsipulia

Minulla oli kanalientä edelliskerran kanankypsennyksestä, se oli itseasiassa jähmettynyt hyytelöksi, käytin sitä noin 2 rkl ja loput kiehautettua vettä, niin että sitä tuli yhteensä noin 1 dl. Rikoin kananmunat pieneen kannuun ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Munamassan voi siivilöidäkin, jos on oikein viitseliäs. Minä en ollut. Silppusin kevätsipulia (sitä omasta kasvustosta, jotka kasvavat innolla) odottamaan. 

Kuumensin ensin dolsot-kulhoa muutaman minuutin kaasuliedellä keskikuumuudella. Sutikoin sitten kulhon pohjalle ja reunoille seesaminsiemenöljyä, joka estäisi munamassaa tarttumasta kulhoon, ainakaan ihan hirveästi. 

Kaadoin kanaliemen kuumaan kulhoon ja sen perään kananmunamassan. Kulhoon pitää jäädä tyhjää sillä massa laajenee kypsyessään. Laitoin liekin hieman pienemmälle kulhon alla ja nostin sen päälle kannen, joka oli kukakuinkin oikeaa kokoa. Tämmöisenä toimi parsakattilan lasikansi. Parin minuutin kuluttua sekoitin massaa, se alkoi heti hyytyä ja pienellä sekoittelulla liemi ja kananmuna sekoittuivat hyvin toisiinsa. Taas pienensin liekin ihan pienimmälle ja laitoin kannen päälle. Lasikannen läpi oli hyvä seurata kypsymistä, se tapahtui paljon nopeammin kuin olin odottanut, noin viidessä minuutissa. En sekoittanut massaa sitä yhtä kertaa enempää. Massa kohosi aivan astian reunaan asti, mutta pysyi astiassa kumminkin. 

Raotin munamassaa kulhon reunasta ja näin, että se on kypsää ihan pohjaa myöten ja laitoin liekin pois astian alta. Nostin astian patakintailla (astia oli tosi kuuma) pöytään pannunalusen päälle. Luritin pinnalle pikkuisen seesaminsiemenöljyä ja ripottelin kevätsipulisilpun ja hieman seesaminsiemeniä. 

Lusikoin munakasta (sellaiseksi sitä voinee sanoa) pieneen annoskuppiin ja söimme sitä riisin kanssa. Vähän piti lisätä suolaa, sillä liemi ei sittenkään ollut ihan niin suolaista kuin pelkäsin. Höyrytetty kananmuna oli mukavan ilmavan kuohkeaa ja pehmeää syötävää ja meni oikein hyvin sivukkeena possuaterialla. Kahdelle tämä oli melko suuri annos, tästä olisi riittänyt hyvin neljälle pari suurta lusikallista. 

Ruoka jatkoi kypsymistä kuumassa astiassa vielä pöydässäkin, joten ensi kerralla lopetan kypsentämisen liedellä vähän aikaisemmin. Aivan vähän tarttumista pohjaan oli nähtävissä, mutta kulho lähti kyllä hyvin käsitiskissä puhtaaksi. 

Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaisia kokeilujani.