perjantai 8. heinäkuuta 2011

Coq au vin

Chateau de Chenonceau
Ranskassa matkaillessamme olemme useimmiten olleet joko teltan tai vaunun kanssa liikkeellä ja niin ollen yöpyneet leirialueilla. Niitä Ranskassa riittääkin, liekö Euroopan tihein verkosto eritasoisia alueita. Ranskassa on leimallista se, että oman maan kansalaiset asettuvat meren ääreen leirialueille lomaansa viettämään. Miksipä ei, onhan kaikki rennon lomaelämän ainekset ihan käden ulottuvilla. On mukava seurata miten erimaalaiset ihmiset alkavat valmistella päivällistä leiriolosuhteissa, miten kukin haluaa ruokansa nauttia ja miten tiskeistä selvitään. Yhtälailla meidän pohjoismaisia tapojamme on tarkasti, mutta hyväntahtoisesti seurailtu, jopa niin tarkasti, että olemme saaneet elinikäisiä ystäviä!

Kun sää on lämmin, varjopaikat ovat suosiossa, eikä ihan vielä nälkä kurni vatsassa, ottaa ranskalainen kaapistaan Pernod-pullon, korkeat lasit ja kannun vettä. Hän asettuu retkituoliinsa ja kaataa itselleen ja seuralleen virkistävän iltapäivädrinkin. Lasin pohjalle muutama sentti Pernod´ta ja päälle vettä lasi täyteen, juoman väri muuttuu kellertävän sameaksi.  Aniksesta ominaismakunsa ja -tuoksunsa saava juoma tuntuu mukavasti viilentävän oloa ja juomaa voi jatkaa pitkään, kaatamalla aina lorauksen lisää vettä, joten iltapäivähiprakkakin pysyy loitolla, samalla nesteytyskin tulee hoidettua.


Hans Välimäen kirja Ranskalaista ruokaa Hansin tapaan on kulunut nyt ahkerasti käsissäni, sen ohjeet ovat varmasti ansioituneemman kotikokin makuun hieman yksinkertaistettuja, mutta sellaisina ne juuri innostavat kokemattomammankin (huh mikä sana!) uusien ruokalajien valmistamiseen. Minulla on tässä käden ulottuvilla Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudetkin, mutta tämä helteinen sää sai minut tälläkin kertaa vain lukemaan Julian parisivuisen selostuksen ruokalajin valmistamisesta ja sitten tekemään kuten Hans neuvoo!

Päivällisenä meillä on tänään Coq au vin. Valmistin sitä ensimmäistä kertaa viime talvena ja opettelin silloin leikkamaan broilerin annospaloihin, nauratin itseäni asettamalla kannettavan tietokoneen työtason kulmalle ja seuraamalla Youtube-pätkästä, kuinka lintu paloitellaan. Tällä kertaa ostin rintaleikkeitä ja koipireisiä valmiiksi leikattuina, nahkoineen luineen. Tulin vakuuttuneeksi, että suurinkin patani on liian pieni.

Pilkoin 100 g siankylkeä pieneksi silpuksi ja kuorin muutamia pieni sipuleita, siivosin pari kourallista siitakesieniä (ohjeessa oli herkkusieniä, mutta olen mielistyneempi siitakkeisiin). Paistoin sianlihasilpun valurautapannulla ja lisäsin sipulin ja sienet pannulle. Kun ne olivat saaneet vähän väriä, siirsin koko sekoituksen pataan. Kuivasin kanapalat ja pyörittelin ne suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa. Paistoin paloja voissa kauniin värisiksi ja nostelin ne sitä myöten pataan, tässä vaiheessa padan tilavuus alkoi käydä vähäksi, koipipalat olivat todella muhkean kokoisia. Kun kaikki palat oli pintapaistettu, kaadoin pataan punaviiniä niin paljon, että palat melkein peittyivät. Lisäsin joukkoon pari ruokalusikallista konjakkia ja yrttikimpun, johon olin koonnut kasvihuoneesta yhtä jos toista vihreää. Pata sai porista maltillisesti tunnin verran kaasugrillin kannen alla, jonne viritin sopivat lämmöt, sisällä uunia ei tee mieli lämmittää näillä helteillä.


Julia Child sanoo kirjassaan, että ranskalaiset syövät ehdottomasti kukkoa viinissä persiljaperunoiden kanssa ja minähän heti kirjaa pläräämään, että kuinka sellaiset valmistetaan. No, eipä Julia sitä ole kertonut, mutta google-niminen kokkausopas kertoi nopeasti, että ne valmistetaan hyvin yksinkertaisesti, perunat keitetään/höyrytetään kypsiksi, niiden joukkoon sekoitetaan voita ja persiljasilppua, suolaakin varmaan kannattaa ripsauttaa. Sellaisia siis, kunhan koko perhe on kokoontunut viikonlopun viettoon! Annoskuvaa ei ole eikä tule, sillä punaviini ei somista valkoista lihaa erityisesti, joten ruoka on paremmanmakuista kuin -näköistä.

Seitsemäs etappi, 218 km, ajettiin Le Mansista Chateaurouxiin. Kyseessä oli tasamaan etappi, joka oli tällä erää viimeinen kirimiesten lempipätkä. Keskeytyksiä nähtiin, Tom Boonen ja Bradley Wiggins jättivät leikin kesken. Loppukirissä Mark Cavendish oli vahvin, HTC-tallin tiimityö on loistavaa. Keltapaidassa jatkaa edelleen Thor Hushovd.

2 kommenttia:

  1. pastis on mahtavaa.. itte en vaan tosta pernosta niin pidä vaan richardin pastis on paljon maukkaampaa.. pernod on jotenkin vähän vetistä. ja muuta ei sitte alkosta saakaan noiden lisäksi.

    hauskoja nuo pyöräilyjutut.. tourista tulee lapsuus mieleen ja nyt on fillari-intoilu vähän tarttunut itseenkin.

    VastaaPoista
  2. aleksi: Kiitos kommentistasi! Monopoliliikkeessä oli vain tuota merkkiä, muistelen että mekin oltaisiin Ricardia mieluummin ostettu siellä lähteillä. Mutta tuli tuostakin se ihana Ranska-fiilis:)

    Olen käynyt sinun blogiasi lukemassa, mutta olen vähän lyhyemmälle ehtinyt leivonnassa:))

    VastaaPoista