Ranskalainen ruokaympyrä

Työviikko on viimein taputeltu. Ruoanlaitolle ei jäänyt aikaa, eikä oikein intoakaan, mutta kävellessäni kotimatkaa Kammenpyörittäjä sommitteli iltapalan, jossa oli hyvä valikoima ranskalaisia juustoja, niitä ulkojuustoja. Niitä ei saa syödä talossa sisällä muuten kuin aivan erikoistapauksissa. 

Katselimme Tour de Francen seitsemättä etappia tallenteelta. Tallennin jumittui pari kertaa, mokoma laite alkaa ottaa pattiin melkoisesti. Tony Martin joutui tosiaan keskeyttämään kisan, solisluun vamma oli leikkaushoitoa vaativaa. Vaikka eilen arvelin, että Chris Froome ajaisi tänään keltaisessa, niin ei tietenkään sääntöjenkään mukaisesti voinut olla, sillä Martin tuli maaliin eilen. Froome myös halusi myös muutenkin olla ajamatta keltaisessa, joten tänään kukaan ei ajanut johtajan paidassa. 

Massakirin ykköseksi rynni tänään Mark Cavendish. Voi että oli  jännittävä loppu! Mark on ollut niin nyrpeän näköinen viime päivinä, että nyt sitten ilmeen vaihdos paikallaan. Mahtavaa! Hieno homma, ettei kolareitakaan tullut. Kokonaiskilpailun johtoon nousi Chris Froome ja minun lempparini Alberto Contador seitsemäntenä. 

Tarte au quatre-vingt-dix-neuf

Minähän en osaa ranskaa sitten yhtään. Kun olemme tankanneet Ranskassa autoa marketin pihan asemalta, on pitänyt valita pumppu sen mukaan, minkä numeron osaisi sanoa. Esimerkiksi neljä on sellainen numero, jonka muistan.

Opiskelija on kertonut vähän miten ranskalaiset numerot muodostuvat, mutta se tuntuu vaativan pitkän matematiikan opintoja, eikä niin ollen ole minun juttuni laisinkaan. Sen ettei osaa jotain, ei tarvitse kuitenkaan antaa häiritä ollenkaan, eikä estää tekemästä sitä mitä tahtoo. Usein pikkuvilungit menevät läpi ihan hyvin, kun silmät kirkkaina väittää, että kyllä tämä on ranskalainen torttu, minkä tänään leivoin. On ihan varmasti. Sehän kuulostaakin oikein hienolta!

Töissä tänään oli sellainen päivä, joka vanhensi minua vähintään 48 tuntia. Kun pääsin vuorostani, päähän sattui ja vatsa kurni. Poikkesin ääsmarketista einestä, sillä tänään ei ollut kokkausintoa tai -voimia. Siinä kaupan puoli viiden ruuhkassa huomasin, että nyt kotimaisia mansikoita on viimein myynnissä ja raparperikin vielä sen näköistä, ettei se vielä ole kovin puisevaa. Muistin Nannan vastikään tekemät pikaiset lehtitaikinaleivokset, joissa oli raparperia ja valkosuklaata. Päätin apinoida niitä tänään, sillä ostamani päivälliseinekset vaativat myös uunin lämmittämisen. Taloudellista jne. 

Lehtitaikinaa mansikoiden ja raparperin alustana

• paketti ohuita lehtitaikinalevyjä kahteen palaan leikattuina
• juoksevaa hunajaa
• yksi iso raparperinvarsi
• yhtä monta mansikkaa kuin taikinapalasiakin
• pieniä valkosuklaanappeja

Sulata lehtitaikinalevyt leivinpaperin päällä pellillä. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa levyt kahteen palaan kukin. Leikkaa levyjen reunoille pienet viillot joka sivulle ilman, että viilto menee aivan läpi taikinan. Levitä levyille hieman hunajaa. Leikkaa raparperi ensin noin 8 sentin pätkiin ja sitten pitkittäin suikaleiksi. Niitä tulisi olla noin 2-3 kpl/taikinapala. Leikkaa kannat pois mansikoista ja siivuta marjat noin neljään viipaleeseen. Aseta raparperisuikaleet kulmittain taikinalevylle ja mansikkaviipaleita raparperin molemmin puolin. Sirottele valkosuklaanappeja päälle. Paista noin 15-20 minuuttia. Siivilöi tomusokeria hieman jäähtyneille leivoksille. Nämä leikisti ranskalaiset leivokset olivat oikein hyviä. Maltoimme Opiskelija kanssa säästää muutaman Kammenpyörittäjällekin, joka pääsi töistä vasta myöhemmin. 

Eilisen Tour de Francen etapin voitti Andre Greipel ja keltapaidan piti itsellään edelleen Tony Martin. Kuudes etappi ajettiin tänään kauniissa säässä ainakin siltä osin, kuin ehdin sitä seurata. Etapin päätti terävä nousu, jossa lopussa kävi kolari, jossa Tony Martin näytti ajavan edellä menevän takapyörään ja keilasi muutamia vierellään ajavia. Hän näytti saaneen solisluun vamman, hänet tuotiin selästä pukaten maaliin. Etapin voitti Zdenek Stybar. Johtajanpaidan pitää vielä Martin, mutta jos hän joutuu keskeyttämään, Chris Froome pukee keltaisen päälleen huomenna.

Pistou pastan kanssa

Pesto on mukava lisä moneen ruokaan, sen ranskalainen serkku on nimeltään pistou ja sen merkittävin ero pestoon on se, ettei siinä ole pinjansiemeniä. Tein tänään pienen annoksen pistouta pastaruoan kostukkeeksi. 

Pistou

• iso puntti basilikaa
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• noin tulitikkuaskin kokoinen pala parmesania
• oliiviöljyä

Kerää kaikki aineet silppuriin tai jos olet voimakas, mortteliin. Laita öljyä aluksi pieni määrä ja lisää sitä, jos tarpeen. Murskaa kaikki tasaiseksi tahnaksi. Lisää pistouta keitettyyn pastaan ja sekoita. Minä laitoin mukaan myös jokiravun pyrstöjä, sillä niitä teki tänään mieli.

Tour de Francen viides etappi on klassinen tasamaan pätkä (jos nyt 189,5 km pitkää etappia voi pätkäksi sanoa), jossa on lupeissa massakiri. Sää näyttää sateiselta ja tiet liukkailta. Myös tuulta on runsaasti, joten olosuhteet vaihtelevat kovasti. Matkaa maaliin on vielä yli 50 km, vatsat täynnä pyöräilijäpastaa on mukava istahtaa sohvalle, ottaa valkoviinilasi käden ulottuvilla ja syventyä etapin viimeisen osuuden seuraamiseen. 

Yrttikuorrutteisia karitsankareita ja tomaatteja

Tour de France on siirtynyt Ranskan maaperälle ja siellä se pysyy kisan loppuun asti. Eilisessä karmeassa kolaroinnissa kuusi ajajaa loukkaantui niin pahasti, että joutui keskeyttämään kisansa, heistä yhtenä keltaisessa ajanut Fabian Cancellara. Näin eilisen kolarin kuvamateriaalia illalla muutamaan kertaan ja joka kerta se otti sydämestä, niin pahalta se näytti. Tuli mieleen, että miksi pidän lajista, jossa on käy noin pahoja juttuja. 

Tänään söimme jo pari päivää Festivon nollalaatikossa viihtyneitä karitsankareita. Tein ne eri lähteistä ottamillani vinkeillä, tähän tapaan niitä kuulema Ranskassa syödään. Uskon sen täysillä.

Yrttiset karitsankareet tomaattipedillä kolmelle (kun neljäs on toista päivää armeijassa)

• 2 kpl 8-luista karitsankaretta
• ISO nippu yrttejä pihalta
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pieniä tomaatteja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Renssaa tunnin verran lämmeneet karitsankareet niin suurella pieteetillä kuin viitsit. (Minä en oikein viitsinyt tänään. Sitä paitsi hieman sohaisin veitsellä peukalooni, sekin vaikutti luidenputsausintooni) Silppua yrtit karkeasti. Levitä kareille oliiviöljyä ja ripota niille suolaa ja pippuria runsankätisesti. Levitä yrttisilppu leikkuulaudalle ja painele kareita molemmin puolin yrttisilppuun. Laita öljyttyyn uunivuokaan pieniä tomaatteja sen verran kuin sinulla sattuu niitä olemaan, älä ainakaan enempää. Nosta yrtein kuorrutetut kareet vuokaan tomaattien päälle, laita niiden luut ristiin toistensa kanssa. Tökkää lämpömittarin anturi kareen päästä varoen, ettei se osu luuhun. Aseta tavoitelämmöksi 60 astetta ja nosta vuoka uuniin. 

Kun mittari väittää, että lihan lämpötila on tavoiteltu 60 astetta, nosta vuoka uunista ja peitä se foliolla. Anna vetäytyä noin vartin verran, puoli tuntiakin on hyvä aika. Leikkaa kareet tikkareiksi ja tarjoa vaikka uusien perunoiden ja vuoassa hautuneiden tomaattien kanssa. Kastikkeeksi sopii turkkilaisesta jogurtista tehty tsatsikityyppinen viritys, jossa ei valkosipulia säästellä. Riippuu siitä onko huomenna kovin sosiaalinen päivä. 

Meillä kareet lepäsivät foliossa puolisen tuntia, niiden hento vaaleanpunaisuus oli siinä ajassa mennyt, mutta liha oli todella mureaa ja se seikka, etten pintapaistanut (lue: polttanut yrttipintaa) kareita ei haitannut, lihasta tuli todella maukasta. 

Tour de Francen neljännen etapin voitti saksalainen Tony Martin, joka on jokaisella etapilla tavoitellut keltaisen paidan hihaa, muttei aivan ole yltänyt siihen. Nyt tuo haave toteutui ja huomenna Martin ajaa keltaisessa. Chris Froome on kokonaiskilpailun toisena ja minun lemmikkisuosikkiykköseni Alberto Contador sijalla kahdeksan. 

Belgialaiset porkkanat

Brysselistä, Flandersin alueen matkailutoimistosta ostettuja miniatyyrikuskeja, eilisessä kuvassa oli niiden varjot

Olemme käyneet Belgiassa katsomassa millainen on Huyn nousu. Minä en kuvittele, että ikipäivänä saisin ajettua sitä pyörällä edes alusta, saati sitten loppuun asti. Kävelykin hengästytti. Tänään Tour de Francen kolmas etappi päättyi tähän nousuun, samalla se päätti tämän vuotisen kisan ulkomaanseikkailut. Huomenna kilpailu siirtyy Ranskan maaperälle ja siellä se pysyykin loppuun saakka. 

Päivän haasteruokana oli tietysti jotain belgialaista. Jos hollantilaisten ruokaohjeiden löytäminen oli aika hankalaa, niin ei belgialaistenkaan ollut juuri sen helpompaa. Olutpataa olen jo tehnyt, perunatkin on friteerattu moneen kertaan (kiintiö on muutenkin täynnä äskettäisen reissun vuoksi, söimme uppopaistettuja perunoita enemmän kuin tarpeeksi). Vohveleita en ole tehnyt. Vohvelirautani on matalaa mallia, en saa sillä korkeita belgialaisvohveleita aikaan, joten en edes yritä imitoida sellaisia. Endiivistä en paljonkaan pidä ja siinä se sitten melkein olivatkin vaihtoehdot. Selvästi voi nähdä, ettei belgialainen keittiö ole minulle järin tuttu. 

Löysin kuitenkin kivan lisäkeohjeen,  belgialaiset porkkanakolikot. Olin ostanut kotimaisia uuden sadon porkkanoita, jotka kannatti syödä pikimmiten pois.

Belgialaiset porkkanakolikot kolmelle

• 6 pientä porkkanaa
• 2 rkl voita
• 2 rkl vettä
• 1 rkl sokeria
• tuoretta persiljaa
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl kermaa
• raastettua muskottipähkinää

Pese porkkanat huolellisesti ja leikkaa ne noin 3-4 mm paksuiksi kiekoiksi. Sulata voi pannulla ja lisää pannulle porkkanat, vesi, sokeri, suolaa ja pippuria. Sekoittele ja kypsennä noin 6-8 min, kunnes porkkanat ovat pehmeitä, mutteivat vielä muusaannu. Kaada pannulle kerma ja anna sen kiehahtaa ja imeytyä porkkanoihin. Raasta mukaan muskottipähkinää ja ripota päälle runsaasti tuoretta persiljasilppua. Tarjoa heti lämpimänä lisäkkeenä lihan tai kalan kanssa. Meillä oli hävikistä herkuksi- hengessä pyttipannua, johon tuli eilisen flank steakin loput ja kaikenlaista muuta kaapeista löytynyttä. Belgialaiset porkkanat olivat makeita ja hyviä.

Tänä vuonna Eurosport tarjoaa hyvän määrän lähetyksiä Tour de Francelta. Jokaista etappia voi seurata suorana, jotkut jopa kokonaan, kuten eilinen. Tosin meidän tallentimemme temppuili jälleen ja oli alkanut jossain vaiheessa tallentaa vaaleanpunaista pystyraitaista still-kuvaa. Miten mukavaa, sillä sitä ei tiedä lainkaan samaan aikaan ohjelmaa katsoessaan. Vaihtoehtoisina väreinä olemme nähneet myös vihreää still-kuvaa kolmen tunnin tallenteena ja on tainnut olla sinistäkin. Ennen Vueltaa täytyy tuo loota kyllä päivittää.

Se, ettei laite toimi ei tietenkään ole Eurosportin, eikä etenkään Peter ja Christian Selinin vika. Kaksikko selostaa tuttuun tapaansa etappeja niin, ettei kuva edes ole aivan välttämätön, mutta kuten ennen sanottiin kirjeenvaihtoilmoituksessakin, foto ois kiva. Sekä ennen että jälkeen etapin on vielä tarjolla LeMond on Tour-ohjelmaa, joka mukavasti antaa pelivaraa sille, että etapin lähetys jostain syystä ei pysy raameissaan ja välttyisimme siltä, että muuten onnistunut tallennus päättyy loppukirin alkaessa. Niinkin on käynyt monet kerrat. Olemme oppineet tallentamaan aina seuraavankin ohjelman tämän välttämiseksi. Greg LeMondia kyllä kuuntelee ilokseen, hänellä on tänä vuonna eri juttukumppanit kuin viime vuonna.  Ashley House haastattelee englanniksi ja Juan Antonio Flecha, entinen ammattipyöräilijä huolehtii haastatteluista espanjaksi ja italiaksi. Hänellä on ilmiömäinen hiustenkasvu. Giron aikaan hän kävi ainakin kaksi kertaa parturissa ja hetkessä hänellä oli taas melkoinen kiharapehko. Nyt lyön vetoa itseni kanssa siitä, käykö hän seuraavan kerran parturissa ensimmäisenä lepopäivänä, vai jo sitä ennen. Voitan joka tapauksessa.

Kolmannen etapin puolivälin jälkeen tapahtui suuri kolari, jossa useampi ajaja joutui keskeyttämään kilpailun. Kolari näytti aivan karmealta, kun moni pysähtyi sähkötolppaan, mutta pyörät jatkoivat matkaa. Porukka kerättiin auton taakse kasaan ja kilpailua jatkettiin siinä vaiheessa, kun matkaa oli noin 50 km. Etapin ykköseksi ajoi Joaquim Rodriguez ja kokonaiskilpailua johtaa toiseksi ajanut Chris Froome. Alberto Contador joutui taipumaan lopussa ja on nyt 36 sekunnin päässä kärjestä sijalla 8. Huomenna kisa jatkuu Ranskan puolella. 

Hangop Hollannista

Tour de Francen toinen etappi ajettiin vielä kokonaan Hollannissa. Siksi tämän päivän jälkiruoka on hollantilaista perää. Sen nimi on hangop, joka kuulostaa mielestäni krapularuoalta, ehkä se menisi sellaisenakin. Ohjeen tähän helppoon jälkiruokaan otin KAYOTICKITCHEN-blogista. Hedelmälisäkkeen sommittelin omavaltaisesti, sillä olimme jo syöneet kaikki perjantaina ostamani marjat. Postauksen loppu spoilaa etapin, varoitan luimupupua, jollet ole vielä ehtinyt katsoa lähetystä!

Hangop neljälle

• 500 g turkkilaista jogurttia
• 2 dl kuohukermaa
• 3 rkl erikoishienoa sokeria
• 1 vaniljatangon siemenet 
• 3 nektariinia
• 2 rkl voita
• 2 rkl muscovado- tai fariinisokeria
• kuorittuja manteleita

Laita jogurtti valumaan siivilään talouspaperin tai juustokankaan läpi. Ota hera talteen, jos aiot leipoa sämpylöitä tai leipää viimeistään huomenna. Anna jogurtin valua ainakin neljä tuntia jääkaapissa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta se samalla sokerilla. Lisää mukaan vaniljatangon sisältä raaputetut siemenet. Yhdistä valutettu jogurtti maustettuun kermavaahtoon. 

Leikkaa nektariinit viipaleiksi kiven ympäriltä. Sulata voi (sattumalta meillä oli hollantilaista voita) pannulla ja lisää sille muscovado- tai fariinisokeri. Sekoittele sen verran, että sokeri liukenee sulaan voihin. Lisää nektariiniviipaleet pannulle ja paistele niitä muutama minuutti, niin että ne karamellisoituvat. Tarjoile hangop lämpimän hedelmäpaistoksen, pannunpohjalle muodostuneen siirapin ja manteleiden kanssa. Söimme päivällistä tänään kahdestaan Opiskelijan kanssa, pidimme kumpikin tästä mukavasta kylmän ja kuuman yhdistelmäjälkkäristä. Paahdetut mantelilastut olisivat olleet ehkä parempia tähän, mutta minulla oli vain kokonaisia manteleita.

Tour de Francen toinen etappi ajettiin 166 km mittaisena eiliseltä tutusta Utrechtin kaupungista Zélandeen ja oli niin tasainen profiililtaan kuin mahdollista. Eilinen aika-ajovoittaja Rohan Dennis lähti matkaan tietysti keltaisessa paidassa. Etapin aikana ehti sataa ja etenkin tuulla, mutta sää kirkastui etapin lopulla. Viimeisen kilometrin merkkikaari oli jouduttu laskemaan alas kovan tuulen vuoksi. Mark Cavendish aloitti loppukirin liian aikaisin ja jäi lopulta neljänneksi. Voittoon puski Andre Gorilla Greipel, toiseksi Peter Sagan ja kolmanneksi ennen Markia vielä Fabian Cancellara saaden huomisen etapin asukseen keltaisen paidan. Lempisuosikkini Alberto Contador on kymmenentenä minuutin kärjen takana. EDIT:olin lukenut huonosti tulosluetteloa, Alberto on sijalla 14.

Dutch Babies Tourin aloituspäivään

Tour de France alkoi tänään Utrechtissa henkilökohtaisella aika-ajolla. Viimevuotista voittoaan puolustaa Astana-tallin Vincenzo Nibali. Mukana ovat kaikki suosikkini, ykköslempparini on edelleen Alberto Contador. 

Koska etappi ajettiin Hollannissa, käytin aamulla hyvän tovin löytääkseni jonkun toteuttamiskelpoisen hollantilaisruoan. Tein muutama vuosi sitten hollantilaisia aamiaispannukakkuja, nyt tein niistä jälkiruokamuunnoksen. Melkein mikä vain ruoka on söpömpää, kun sen pienentää. Niin Dutch Babytkin. Ohjeita vilkuilin monesta eri lähteestä. 

Small Dutch Babies (12 kpl)

• 1,5 dl maitoa
• 3 kananmunaa
• 1,75 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 2 tl sokeria
• 1 tl vaniljauutetta
• 0,5 dl sulatettua voita
• koristeluun tomusokeria
• marjoja tai hilloa
• jäätelöä tai kermavaahtoa
• vaahterasiirappia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele muffinivuoan koloset voilla runsaskätisesti, ulota voita hieman reunoillekin, jotteivat pannarit tartu vuoan kolojen yläreunaan kohotessaan. Riko kananmunat kulhoon ja sulata voi.  Lisää kulhoon maito, suola, sokeri, vanilja ja jauhot. Vatkaa tasaiseksi. Lisää jäähtynyt voi mukaan ja sekoita taas taikina tasaiseksi. 

Kun uuni on kuuma, annostele taikina muffinivuoan voideltuihin koloihin, sitä tulee olla maksimissaan puolet kolosen tilavuudesta, mieluiten noin kolmanneksen. Paista pannukakkuja noin 15-18 minuuttia. Noin kymmenen minuutin kohdalla pannukakut alkavat kohota. Valmistele täytteet, sillä pannukakut pitää kuvata syödä heti, sillä ne lätsähtävät hetkessä. Kun pannukakut ovat komean pulleita ja alkavat ruskettua, ota ne uunista ja nosta heti kuumasta vuoasta pois hellävaraisilla pihdeillä. Kuopaise jäätelöä pannukakun keskelle muodostuneeseen koloon, annostele marjoja ja sirota tomusokeria pinnalle. Viimeistele annos vaahterasiirapilla. Vaikka pannarit lätsähtävät nopeasti, se ei vaikuta makuun huonontavaksi. Lisään tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevaan Pannukakut-välilehdelle. 

Tour de Francen ensimmäisen etapin vei nimiinsä BMC:n Rohan Dennis. Huominen etappi on jo oikea 166 km mittainen maantie-etappi. Tästä se taas lähtee käyntiin. Toivomme jännittävää kisaa ja hyvää onnea jokaiselle ajajalle!

Tourin aattona

Huomenna Campasimpukan viides Ranska-haaste käynnistyy, mutta vielä on harkinnan alla onko pöydässä jotain hollantilaista vai ranskalaista ruokaa, sillä Tour de France alkaa tänä vuonna Hollannista. Sen päätöksen aika on sitten, kun nälkä jo kurnii huomenna vatsoissa. Ei näet kannata jättää asioita viime tippaan.

Katsoimme eilen Eurosportilta joukkueiden esittelyä ja se olikin tosi mukavasti toteutettu tällä kertaa. Mukana ovat melkein kaikki suosikkini tämän hetkisistä ajajista, mm. Alberto Contador, Chris Froome, Nairo Quintana, Vincenzo Nibali ja Mark Cavendish. Toivomme oikein jännittävää kisaa ja sitä, ettei kukaan loukkaannu ja joudu keskeyttämään. Se nyt on epärealistinen toive, mutta toivonpa kumminkin.

Kävimme tänään kahvilla kaupungin etelälaidalla luimupupulassa, jossa saimme niin hyvää pullaa, että oli aivan hilkulla, etten pyytänyt palaa matkaevääksikin. Veimme tuliaisiksi Englannin version Tour de France-paketista, siinä on kaikkea tarpeellista kilpailun innokkaille seuraajille. Veimme myös sellaisen tuliaisen, josta manguin heti neljänneksen takaisin. Sain nimittäin muistikuvan Carrefourissa, että luimupupulassa pidetään kastanjatahnasta, kun näin sellaista neljän pienen purnukan pakkauksessa. En ole varma pidänkö siitä itse, joten ostin sellaisen ja päätin viedä sen blogikavereille ja pyytää yhtä purkkia meille maistettavaksi, en kehdannut sentään purkaa pakettia. Onneksi he eivät olleet moksiskaan ja nyt minulla on pikkuruinen purkki kastanjatahnaa, jota meinaa piakkoin maistaa. 

Tänään oli kesän ensimmäinen todellinen hellepäivä täällä Keski-Suomessakin. Sen kunniaksi haimme varaston viileydestä viime kesänä Englannista tuodun Pimm's-pullon. Oikeasti se on Sainsburyn pirkkapimmsiä. Toimme myös aitoa Pimm'siä, mutta nyt päätimme kokeilla onko tämä halpisversio yhtä hyvää. Kyllä se on. Lasiin jääpaloja, kurkkukuutioita, mansikka- ja sitruslohkoja, paljon minttua ja muutama mustikka. Päälle kunnon loraus "pimm'siä" ja sitruunalimsaa. Valmiina on raikas kesäinen juoma. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme.