Gyeran-jjim – höyrytetty kananmuna

Kävimme tällä viikolla pikaisesti Tampereella ja katsastimme sikäläiset Aasia-marketit havaiten ne hyviksi. Etenkin yhdestä pidin paljon, sillä sain ostettua dolsot-kulhoja. Niitä käytetään sekä ruoan valmistamiseen että tarjoiluun, esimerkiksi bibimbapin tekoon, jolloin riisi laitetaan painavaan öljyttyyn kivi- tai keramiikka-astiaan ja muut ainekset kootaan riisin päälle. Sitten astia laitetaan liedelle (toimivat ainakin kaasuliedelle, muista en tiedä) ja kuumennetaan sen verran, että riisi alkaa rapsadella kulhon pohjalla. Tätä pitää kokeilla heti pikimmiten, mutta tänään kokeilin uutta dolsot-kulhoa höyrytetyn kananmunan, gyeran-jjimin valmistamiseen. Otin ohjeita Korean Bapsang- ja Beyond Kimchee-blogista. 

Dolsot-astiani ovat isohkot annosastioiksi, joten tein meille yhden jaettavan annoksen, siihen meni viisi kananmunaa, se on aika topakka määrä kananmunaa/nokka/ruokailu. Yhdistelin kummankin lähdeblogin ohjeita ja tämmöistä siitä sitten tuli. 

Gyeran-jjim kahdelle 

• 5 kananmunaa (noin 2,5 dl)
• 1 dl kanalientä
• suolaa
• seesaminsiemenöljyä
• seesaminsiemeniä
• kevätsipulia

Minulla oli kanalientä edelliskerran kanankypsennyksestä, se oli itseasiassa jähmettynyt hyytelöksi, käytin sitä noin 2 rkl ja loput kiehautettua vettä, niin että sitä tuli yhteensä noin 1 dl. Rikoin kananmunat pieneen kannuun ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Munamassan voi siivilöidäkin, jos on oikein viitseliäs. Minä en ollut. Silppusin kevätsipulia (sitä omasta kasvustosta, jotka kasvavat innolla) odottamaan. 

Kuumensin ensin dolsot-kulhoa muutaman minuutin kaasuliedellä keskikuumuudella. Sutikoin sitten kulhon pohjalle ja reunoille seesaminsiemenöljyä, joka estäisi munamassaa tarttumasta kulhoon, ainakaan ihan hirveästi. 

Kaadoin kanaliemen kuumaan kulhoon ja sen perään kananmunamassan. Kulhoon pitää jäädä tyhjää sillä massa laajenee kypsyessään. Laitoin liekin hieman pienemmälle kulhon alla ja nostin sen päälle kannen, joka oli kukakuinkin oikeaa kokoa. Tämmöisenä toimi parsakattilan lasikansi. Parin minuutin kuluttua sekoitin massaa, se alkoi heti hyytyä ja pienellä sekoittelulla liemi ja kananmuna sekoittuivat hyvin toisiinsa. Taas pienensin liekin ihan pienimmälle ja laitoin kannen päälle. Lasikannen läpi oli hyvä seurata kypsymistä, se tapahtui paljon nopeammin kuin olin odottanut, noin viidessä minuutissa. En sekoittanut massaa sitä yhtä kertaa enempää. Massa kohosi aivan astian reunaan asti, mutta pysyi astiassa kumminkin. 

Raotin munamassaa kulhon reunasta ja näin, että se on kypsää ihan pohjaa myöten ja laitoin liekin pois astian alta. Nostin astian patakintailla (astia oli tosi kuuma) pöytään pannunalusen päälle. Luritin pinnalle pikkuisen seesaminsiemenöljyä ja ripottelin kevätsipulisilpun ja hieman seesaminsiemeniä. 

Lusikoin munakasta (sellaiseksi sitä voinee sanoa) pieneen annoskuppiin ja söimme sitä riisin kanssa. Vähän piti lisätä suolaa, sillä liemi ei sittenkään ollut ihan niin suolaista kuin pelkäsin. Höyrytetty kananmuna oli mukavan ilmavan kuohkeaa ja pehmeää syötävää ja meni oikein hyvin sivukkeena possuaterialla. Kahdelle tämä oli melko suuri annos, tästä olisi riittänyt hyvin neljälle pari suurta lusikallista. 

Ruoka jatkoi kypsymistä kuumassa astiassa vielä pöydässäkin, joten ensi kerralla lopetan kypsentämisen liedellä vähän aikaisemmin. Aivan vähän tarttumista pohjaan oli nähtävissä, mutta kulho lähti kyllä hyvin käsitiskissä puhtaaksi. 

Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaisia kokeilujani. 

Otatko ramenia – suomeksi ja koreaksi

Huomenna alkaa korealainen huippukokous, sisareni saapuu katsomaan kanssani k-draamoja. Etkona tein tänään päivälliseksi ramenia. Eli instantnuudeleita pienellä tuunauksella. K-draamoista olen oppinut, että ramenin syömiseen kutsuminen tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin meikäläinen "tuletko luokseni yksille ennen kuin lähdet kotiin". Eli sitä ässällä alkavaa, mitä ei aikuisenakaan mukamas kehtaa sanoa. Eikä kyse ole siis suklaasta eikä saunasta. 

Katsoin eilen laivamatkalla Tallinnasta Helsinkiin ihanaa videota, jossa katukeittiön rouva laittoi lukemattomia ramenannoksia, siinä kului tylsä laivamatka oikein rattoisasti. Tänään toistin meille kahdelle ramenannokset ja yhtä paljon kuin videon rouvallakin, minulla oli taka-ajatuksia ja salattuja merkityksiä. Eli SYÖMÄÄN! Minulla ei ikävä kyllä vielä ole tuollaisia ramenkattiloita kuin videossa, mutta tein kummallekin annoksen omassa kattilassaan, toisen kuparikattilassa, toisen pienessä teräskattilassa. Ai että koreatti. 

Ramen kahdelle

• 2 pakkausta instantnuudeleita (toinen oli ns. kanamakua, toinen ns. rapumakua)
• 2 x 2,5 dl vettä keittämiseen
• 1 pieni tölkki tonnikalapaloja vedessä
• etusormeni kokoinen pala porkkanaa (en mitannut, eikä tullut verta)
• vihersipuleistani leikatut Tallinnan reissun aikana kasvaneet osat
• 2 kananmunaa

Tein kuulkaas ihan kuin videon ihana ramenrouva, laitoin kahteen kattilaan vettä kiehumaan (sähkön säästämiseksi kiehautin veden äkkinopealla vedenkeittimelläni), 2,5 dl kumpaankin. Kun vesi kiehui, lisäsin kumpaankin nuudelipakkausten maustepussit ravisteltuani niitä esikuvani mukaisesti. Toisessa pakkauksessa oli kaksi pussia, mausteet + öljy, toisessa vain mausteita. Säästin öljyn (noin 0,5 tl) jaettavaksi, sillä charing is caring.

Nostin nuudelikiekot kattiloihin, ymmärrettävästi yhden kumpaankin. Laitoin ajastimeen 5 minuuttia ja sinä aikana kuorin porkkanapalan ja leikkasin sen ohuiksi tikuiksi ja silppusin rakkaan vihersipulini pätkät. Avasin tonnikalapurkin ja puristin kantta vasten vettä pois. Rikoin kananmunat kahteen kuppiin, yhden kumpaankin, vatkasin kevyesti haarukalla. 

Todella pieni määrä aineksia riittää kahteen annokseen

Vesi kiehui siis kattiloissa iloisesti ja nuudelikiekot kypsyivät, lisäsin sinne porkkanatikut ja puolet vihersipulisilpusta (loput koristeluun). Sitten oli tonnikalan vuoro, jaoin purkin sisällön kattiloihin. Seuraavaksi kaadoin mukaan vatkatut kananmunat rameniin ohuina noroina ja sekoittelin maltillisesti. 

Kun ajastin piippasi, ruoka oli valmis. Nuudeli oli kypsää, kananmuna hyytynyt, neste melkein imeytynyt ruokaan. Kaadoin kummastakin kattilasta annokset omiin annoskuppeihinsa, jaoin sen minimaalisen mausteöljytilkan kahteen annokseen ja pinnalle vielä loput vihersipulisilpusta. 

Tämä oli oikein hauska ja etenkin nopea ruoka, linkkaamassani videossa ramenia varioidaan kivasti, voi käyttää vaikka juustoa, mykyjä, rapuja tai tofua. Kasviksia voi vaihdella ja laittaa paljon enemmänkin. Tämä on ihan mainiosti puikoilla syötävää, aivan loput lusikoimme. Ei yhtään liikaa lientä. Kananmuna kypsyi mukavan kuohkeaksi. 

Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Joulun tähdenlentopasteijat

Pakastimesta löytyi vielä muutama lehtitaikinalevy, en muistanut niitä ostaneenikaan. Ovat parempia kuin torttutaikinalevyt, ohuempia ja lehtevämpiä. Varmaan torttutaikinoissakin on eroja maussa ja lehtevyydessä. Sommittelin eräälle viikon aamiaisista pieniä pasteijoita suolaisin ja makein täyttein. 

16 pientä pasteijaa

• 8 ohutta lehtitaikinalevyä kahteen osaan leikattuna
• 8 erittäin ohutta viipaletta savuporoa
• tikkuaskin kokoinen pala fetaa 8 viipaleeseen leikattuna
• 8 tl paistonkestävää omenahilloa
• 1 kananmuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• kanelisokeriseosta (edelliseltä churrokerralta jäänyttä)

Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen yhtä suureen palaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille paisteijamuottilaatikostani toiseksi pienimmän muotin ja vatkasin kananmunan mukissa kevyesti. Leikkasin fetapalan kahdeksaan viipaleeseen ja laskin tarkasti 8 oikein ohutta poroleikkeleviipaletta rasiasta. Etsiskelin jääkaapista jotain paistonkestävää hilloa ja ensimmäisenä vastaan tuli omenahillo. 

Asetin taikinapalan pasteijamuotiin ja painoin keskelle syvennyksen. Sutikoin reunat kananmunalla ja asetin keskelle viipaleet poroa ja fetaa. Painoin muotin kiinni, neliskanttisen palan reunoja tuli hieman ylitse muotista, mutta päätin olla piittaamatta. Tein näin 8 suolaista versiota. 

Samalla tapaa tein 8 makeaa laittamalla täytteeksi teelusikallisen omenahilloa. Kun kaikki olivat valmiita, asettelin pasteijat leivinpaperille uunipellin päälle, suolaiset yhteen suuntaan ja makeat toiseen. Sutikoin kaikkien pinnan kananmunalla ja ripottelin suolaisten päälle merkiksi seesaminsiemeniä ja makeitten päälle kanelisokeriseosta. 

Paistoin pasteijoita 220 asteessa uunin keskiosassa noin 15 minuuttia kunnes paistopinta oli kauniin kullanruskea. Kumpikin maku oli oikein passeli ja hyvä haukata. Pitää jatkossakin muistaa ostaa mieluummin näitä lehtitaikinalevyjä kuin torttutaikinaa. En ole niin viitseliäs ollut, että olisin tehnyt taikinaa itse. Kai sekin onnistuisi. 

Kaalisivuke korealaiselle aterialle

Söimme tässä yhtenä päivänä lohta bulgogikastikkeessa ja sen sivukkeena oli seesaminsiemenillä ja -öljyllä maustettua parsakaalia. Ohjeen otin mistäpä muualtakaan kuin Korean Bapsang-blogista. Hän kertoi yleismaailmallisen jutun siitä, etteivät hänenkään lapsensa pieninä pitäneet parsakaalista, mutta tällä ohjeella vihreät sai menemään lastenkin lautasilta. Sama se oli meilläkin aikoinaan, siitä kertoo perheenkeskeinen sana lihannekset. Minulla oli vihanneslaatikossa myös muutama ruusukaali, käytin nekin tähän sivukkeeseen pois nahistumasta. 

Seesaminsiemenillä ja -öljyllä maustetut parsa- ja ruusukaalit

• noin kahden nyrkkini kokoinen pallukka parsakaalia
• noin 10-12 ruusukaalia
• vettä höyryttämiseen
• 2 rkl seesamiöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• ripaus suolaa

Leikkasin parsakaalinuput suupalan kokoisiksi ja kuorin ruusukaalien hieman nahistuneet ylimmät lehdet pois ja halkaisin ruusukaalit kahtia. Höyrytin molemmat kaalilaadut juuri ja juuri kypsiksi ja kumosin ne se sitten kulhoon, sekoitin niihin seesamiöljyä, paahdettuja seesaminsiemeniä ja ripauksen suolaa. Kuomosin kaalit tarjoilulautaselle ja ripottelin vielä päälle loput kevätsipulisilpusta,  jota olin jemmannut aterian lohen koristelusta. Nämä olivat hauskoja suupaloja, helppoja syödä puikoilla eikä tarvinnut komentaa itseään eikä ruokaseuraa, jotta eat your greens. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne ilmestyy ylä lisää korealaisia kokkauksiani. 

Salmon Bulgogi

Ymmärtääkseni yeoneo tarkoittaa lohta ja bulgogi meinaa makeahkoa kastiketta, jossa yleensä marinoidaan punaista lihaa, mutta sama metodi passaa hyvin mereneläville ja kaikenlaisille lihoille. Mieluisa lähdeblogini ei kuitenkaan käytä juuri nimeä Yeoneo Bulgogi tästä ruoasta, englanninkielinen blogi kun on kyseessä, usein Hyosun kyllä selittää ruokien nimiä koreaksikin. Toivoisin nimeäväni ruokia asianmukaisesti, vaikken osaakaan koreaa kahta sanaa enempää, niinpä jätän kielitieteilyn tällä kertaa tähän. 

Salmon Bulgogi

• 500 g lohta ruodottomana ja nahattomana
• 3 rkl soijakastiketta
• 1 rkl miriniä
• 1 tl seesamiöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl hunajaa
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa
• mustapippuria muutama kierros myllystä
• annosten päälle: paahdettuja seesaminsiemeniä, kevätsipulisilppua ja kokoonkeitettyä marinadikastiketta

Tämän ruokalajin voi kypsentää nahkoineen päivineen tai ilman, kuten minä tein. Kypsennykseenkin voi valita monta metodia, uunissa, pannulla, airfryerillä, grillissä, ihan miten tykkää. Minä käytin uunia. Viipaleet olisivat mahtuneet airfryeriinkin, mutta olin ehtinyt kuumentaa jo uunin, joten en vaihtanut enää kypsennystapaa. 

Leikkasin siis puolen kilon lohipalan viiteen annospalaan, kunhan olin ensin poistanut ruodot ja nahkan. Sekoitin marinadin ainekset kupissa ja varmistin, että sokeri liukenee nesteeseen. Asettelin lohiviipaleet vierekkäin vuokaan ja kaadoin marinadin päälle, kääntelin hieman lohipaloja, että niiden alle ja joka kyljelle tuli marinadia. Jätin lohen marinoitumaan noin tunniksi. Pitempikään aika ei ole huonosta. 

Kuumensin uunin 220 asteeseen ja sommittelin lohipalat uunipellille leivinpaperin päälle. Paistoin kalaa noin 12 minuuttia. Sinä aikana keitin kokoon marinadilientä, jonka olin ottanut vuoasta talteen. Sitä jäi vähän alle desi. Kun kala oli kypsää, nostin viipaleet tarjoiluastiaan ja ripottelin niiden päälle silputtua kevätsipulia (sain jo leikattua kasvattamiani sipuleita), paahdettuja seesaminsiemeniä ja marinadikastiketta. Söimme lohen ruskean sushiriisin ja seesamiparsakaalin ja -ruusukaalin kanssa. Lohta jäi yksi palanen minulle tänään päivälliseksi sivukkeiden kanssa, olen ruoka-aikaan yksin kotona. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaisia kokkauksiani. 

Ne kaksi sanaa koreaksi ovat ei (aniyo), kyllä (ne), niillähän pärjää jo ihan hyvin. Kiitos on jo niin vaikea, ettei se pysy mielessä, samoin anteeksi. Tämä on se yleinen kielitaitoni monen kielen osalta. Tunnistan k-popista sanan rakastaa ja k-draamasta, kun puhutaan pannukakusta. Olen vallan tyytyväinen itseeni. 

Jangsanjeok ja Tteokbokki teriyaki-kastikkeessa

Korealaisia pieniä jauhelihapihvejä kutsutaan nimellä jang sanjeok, tein sellaisia tässä yhtenä päivänä ja haudutin ne kypsiksi teriyaki-kastikkeessa, joka sillä kerralla oli kaupasta ostettu valmistuote. Kastikkeen tekeminen ei ole vaikeaa alusta astikaan, mutta nyt käytin pullotuotetta, kun sitä sattui olemaan CampaAdria-reissuilta. 

Pihvien kanssa laitoin tarjolle tteokbokkeja, jotka ovat niitä vitivalkoisia riisipötkylöitä, joita käytin myös tällä aterialla. Ostamassani riisikakkupakkauksessa oli kolme 200 g annospussia omina vakuumeinaan, nyt on enää yksi jäljellä. Yksi pieni annospussi on meille kahdelle oikein passeli määrä. Olen ymmärtänyt, ettei tteokbokki oikein tykkää lämmittämisestä eikä ole niin ollen kovin hyvä tähdenlentoruoka, tuppaavat sitkastumaan. Niinpä on hyvä, jos ateria mitoitetaan niin, että kaikki menee kerralla. Tässä on kokonainen myyntipakkaus, jossa on kolme 200 g annospussia. 

Tässä taas sellainen yksi annospussi, jollaisen käytin tähänkin ateriaan. Tteokbokkia myydään käsittääkseni myös pakasteina ja ihan tuoreenakin, nämä ovat vakuumissa ja sellaisia lähes kovia pötkylöitä, mutta kypsyvät nopeasti. 

Otin vinkkejä jauhelihapihveihin täältä, ohjeessa käytettiin possun- ja naudanlihaa ja tofua. Minulla ei just ollut tofua kotona, sen mainitaan olevan usein tämänkaltaisessa ruoassa mukana edullisuuden vuoksi. Minä olen niin kokematon tofun käyttäjä, etten oikein tiedä  hintatasoakaan Suomessa. Käytin vain myös pelkästään naudan jauhelihaa, sillä sitä oli otettu sulamaan pakastimesta. 

Jangsanjeok ja tteokbokki teriyaki-kastikkeessa kahdelle

• 350 g naudan jauhelihaa
• puolikas punasipuli hienoksi silpuksi raastettuna
• pari pätkää kevätsipulia silppuna
• 1 rkl seesamiöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl suolaa
• pippuria
• 0,5 tl gochugarua (korelainen chilihiutale, oma lisäykseni)
• öljyä paistamiseen
• valmista teriyaki-kastiketta 
• 200 g annospussi tteokbokki-riisikakkuja
• vettä keittämiseen
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Laitoin ensin tteokbokki-pötkylät kiehuvaan veteen kypsymään, se vielä noin 5-6 minuuttia. Kun ne olivat nousseet kaikki keitinveden pinnalle, nostin ne reikäkauhalla lautaselle odottamaan. 

Sekoitin sitten kulhossa jauhelihaan silputun sipulin ja puolet kevätsipulisilpusta, valkosipulimurskan, seesamiöljyn ja mausteet. Muotoilin taikinasta 8 pientä jauhelihapihviä. 

Kuumensin pannulla noin 2 rkl öljyä ja nostelin pihvit paistumaan pannulle, noin 3-4 minuuttia puoleltaan. Sitten lisäsin pannulle teriyaki-kastiketta niin paljon, että pihvit saivat pienen kastikekylvyn, käänsin pihvejä pariin kertaan, että ne olivat joka puolelta kastikkeessa. Laitoin kannen pannun päälle muutamaksi minuutiksi. 

Lisäsin esikeitetyt riisikakut pannun keskelle, siirtelin hieman pihvejä reunoille. Kaadoin mukaan hieman lisää kastiketta ja sekoittelin riisikakkuja, että nekin olivat kunnolla kastikkeessa. Tteokbokkit eivät itsessään maistu juuri millekään, mutta ne imevät hyvin mausteita ja kastikkeita. Parin kolmen minuutin päästä pihvit olivat kypsiä ja riisikakut lämmenneet kastikkeessa, joten ei kun syömään. Annoksiin ripotin pinnalle hieman paahdettuja seesaminsiemeniä ja loput kevätsipulisilpusta. 

Tykkään yhä enemmän tteokbokkista ja meinaan kokeilla sen valmistamista alusta asti, lempivlogissani Hamimommyssa niitä tehtiin jokunen aika sitten, ellen ihan väärin muista. Pienet jauhelihapihvit olivat oikein hyvän makuisia, vaikka unohdinkin hauduttaa niille kaveriksi vielä lisää sipulia. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jossa sisältöä alkaa olla jo mukavasti. 

Dak Kalguksu – korealainen kana-nuudelikeitto

Monessa kulttuurissa on omanlaisensa kanakeitto, niin korealaisessakin. Kuten olen jo aiemmin oppinut dak tarkoittaa kanaa ja kalguksu liittyy tapaan millä keiton nuudelit on valmistettu, tässä ruokalajissa käytetään veitsellä leikattuja (knife cut) nuudeleita. Niitä saa ostaa valmiinakin siellä, missä on suuret valikoimat korealaisia elintarvikkeita, mutta niiden tekeminen alusta astikaan ei ole vaikeaa. Samaan tapaan kuin tortillalättyjen tai pastan tekeminen alusta, nuudelit eivät ole sen hankalampaa. 

Käytin tähän ruokaan osan edellispäivänä kypsentämästäni kokonaisesta broilerista, käytin silloin painekattilaa kypsennykseen. Vinkit tähän keittoon otin Korean Baksang-blogin keittopostauksesta. Siinä tehtiin kaikki alusta asti, minulla oli siis jo kana valmiina. Pienensin nuudeliannosta, luulin pienentäväni sen kahteen annokseen, mutta tuli siitä vieläkin neljä annosta. Laitan tähän määrät jotka käytin, Hyosunin postauksessa on tarkasti kerrottu paljonko hän käyttää mihinkin määrään aineksia, tosin korealaiset taitavat syödä paljon suurempia annoksia ruokaa kuin me. 

Dak Kalguksu – korealainen kana-nuudelikeitto

Nuudelit

• 4 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl suolaa
• 1,5- 2 dl vettä
• 1 rkl öljyä

Tarvittavan veden määrä riippuu jauhoista, joten ei kannata heti kumota jauhoihin koko määrää vettä. Aloitin keräämällä jauhot, suolan ja öljyn kulhoon ja sitten noin puolet mittaamastani vedestä. Aloin käsin työstää taikinaa ja lisäsin vettä hieman kerrallaan. Käytin kaikkiaan melkein kaksi desiä vettä ja sain aikaan noin viiden minuutin työstämisen jälkeen taikinapallon, joka oli melko tiivis, ei mitenkään pehmeä. Näin ymmärsin, että pitää ollakin. Jätin pallon kulhoon kelmulla peitettynä tunniksi. 

Nuudelitaikinan kauliminen vaatii melko paljon jauhoja, jotta taikinan saa kaulittua ohueksi eivätkä leikatut nuudelit tartu toisiinsa. Jaoin taikinan kahteen osaan ja kaulitsin ne omiksi ohuksi lätyikseen. En saanut aikaan neliön mallisia lättyjä ja voi olla, että olisi pitänyt kaulita ohuemmaksi, mutta ekalla kerralla olin vielä vähän oppilaana omin nokkineni. Kaulitsin siis taikinan kahdeksi ohueksi lätyksi. Ripotin näille lätyille vielä hieman jauhoja, jotka levitin kämmenelläni tasaiseksi ja sitten käärin lätyn rullalle. Rullan leikkasin veitsellä suikaleiksi, jotka erottelin heti toisistaan ja peitin keittiöliinalla. Näytti, että nuudeleita tuli melko paljon, enemmän kuin yhteen ruokailukertaan tarvitsisimme. 

Muut keittoainekset

• valmiiksi kypsennettyä yrttimarinoitua broileria suikaleiksi nyhdettynä
• vettä
• 2 porkkanaa
• 4 retiisiä
• puolikas punainen suippopaprika
• puolikas oranssi paprika
• kevätsipulia
• 1 tikkuaskin kokoinen pala kelpiä (kovanpuoleista merilevää, joka pehmenee keitettäessä, mutta otetaan pois muutaman minuutin keittämisen jälkeen)
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• soijakastiketta

Valmistelin muut ainekset nuudelitaikinan asettuessa ennen kaulimista. Leikkasin porkkanat, kevätsipulit, paprikat  ja retiisit ohuiksi viipaleiksi, varastoissani kasvikset alkavat taas olla vähissä, joten käytin sitä mitä sattui olemaan. Tähän sopisi hyvin kesäkurpitsa. Osan kevätsipulista säästin tarjoiluun. 

Kiehautin kattilassa vettä ja lisäsin siihen palan kelpiä ja kasvisliemen. Laitoin kasvikset liemeen kypsymään ja nappasin kohta kelp-palan pois. Lukemani mukaan sitä ei kannata uittaa keitoksessa kauhean kauan. Lisäsin mukaan kananyhteet, noin neljäsosan kokonaisen linnun lihoista. Arvelin, että sen verran me nyt kerralla söisimme. 

Lähdepostauksessa järkevästi neuvotaan kypsentämään ensin nuudelit omassa kattilassaan, jolloin niissä oleva irtojauho ei saosta keittoa, toisaalta sanotaan, että jos haluaa aavistuksen sakeampaa soppaa, voi nuudelit keittää varsinaisessa keittokattilassa muiden ainesten kanssa. Minä kypsensin ensin nuudelit kattilassa ja nostelin ne sitten kypsinä keittokattilaan. Käytin siis puolet tekemistäni nuudeleista ja pakkasin loput rasiaan toista käyttökertaa varten. Kypsyyttä kokeilin pienellä maistipalalla ja muutenkin nuudelit olivat jo nousseet keittoveden pinnalle, joten olivat ne noin neljässä minuutissa kypsiä. 

Sekoitin kypsät nuudelit keittoon ja lisäsin siihen mausteeksi vielä hieman soijakastiketta. Tein vielä erikseen keiton päälle lusikoitavan pienen annoksen kastiketta. 

Tarjoilukastike

• 2 rkl soijakastiketta
• 1 tl seesamiöljyä
• 1 tl gochugaru-chilihiutaleita
• 1 tl paahdettuja seesaminsiemeniä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• silputtua kevätsipulia

Sekoitin ainekset keskenään ja kaadoin kastikkeen pieneen tarjoilukuppiin. Ei vienyt kuin kaksi minuuttia, mutta oli hyvä kruunaus keitolle. Tämä oli todella hyvä kanakeitto, tuumimme, että nytpä olisi ollut pienelle nuhalle käyttöä, niin lämmittävää ja hyvää keitto oli. Ja muuten, söimme melkein koko keiton puikoilla, vasta loput liemet kupista piti lusikoida! 

Söimme kumpikin kaksi pientä annoskupillista ja sitten tuumimme, että lientä ja vihanneksia on vielä melko paljon ja vähän kanaa ja nuudeleita odottamassa toista käyttöä. Niinpä jatkoin keiton toiseksi ateriaksi, kumosin kattilaan loput kanat ja hieman lisää vettä, nostin keiton kiehumaan ja sitten lisäsin ne juuri varastoimani loput nuudelit keittoon. Annoin keiton kiehua noin kolme neljä minuuttia ja sen jälkeen jäähdytin sen ja pakastin sen myöhempää ateriaa varten. Tästä toisesta erästä tuli noin 0,75 litraa keittoa. Voin lisätä hieman vihanneksia, jos sattuu olemaan jotain sopivaa, kun sulatan keiton syötäväksemme. 

Ostin aasialaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneesta kaupasta nipun kevätsipulia (en ole varma onko se sama asia kuin ohjeissa usein mainittu vihersipuli), koska nipun sipuleissa oli hyvät pienet juuret. Monesti sipuliniput on leikattu juurettomiksi. Eräässä k-draamassa naispääosanesittäjällä oli avioeron jälkeen asiat aika huonosti, mutta hänellä oli kuitenkin kevät/vihersipulia kasvamassa purkissa, siitä hän otti sipulia ja pian sipulit olivat taas kasvaneet ja niistä saattoi leikata jälleen varsia ruokiin. Hän kyllä antoi sen sipulin tapaamalleen mukavalle, auttavaiselle miehelle, joka ei kuitenkaan ollut varsinainen sarjan oppa. 

Minun sipulini ovat nyt noin viikossa kasvaneet näin paljon, saan ehkä muutaman viikon kuluttua leikata niistä ruokiin varren tai ainakin palasen vartta. 

2022 – olipa kerran ja sen pituinen se

Minulla ei yleensä ole koskaan tylsää eikä mikään vuosi ole liian rauhallinen tai tapahtumaköyhä minun  makuuni. Mutta jotkut vuodet ovat kyllä liian täynnä kaikkea, etenkin kun se liika on pahaa tai pelottavaa. Johan tässä on kohta kolme vuotta oltu poikkeustilassa erinäisistä syistä, joten turtumistakin on tapahtunut. Vuosi 2022 alkoi kuitenkin vielä tunnelmissa, joissa pelko ei ollut niin käsinkosketeltavaa. 

Tammikuussa 2022 oli hyvin talvista, olimme ensimmäistä kertaa silmäkkäin korkeiden sähkönhintojen kanssa. Vielä emme kuitenkaan aivan päivittäin vahdanneet tuntihintoja, mutta tietoisuus oli paljon aiempaa korkeammalla oman kulutuksen suhteen. Ruokapuolella ei ollut kovinkaan vilkasta, tammikuussa kirjoitin kuusi postausta ja niissä ruokina olivat mm. tortellinikeitto, vanatallinn-jäätelö ja ensimmäisiä kaikuja Aasian suuntaan lähtevästä ruokamielenkiinnosta. 

Koronarokotuksella kävimme, siitä todistaa kuva raviradalta ja katsoimme vesitorneja kotimaassa ja Virossa. Leikimme saippuakuplilla ja olimme melkein ainoita asiakkaita laivalla. Emme olleet saaneet koronaa vieläkään, tosin se ei kovin suuri ihme ollut, niin erakkoina olimme vuoden ensimmäisen kuukauden. 

Helmikuu 2022 alkoi siis Virossa, muutama päivä talvisessa Tallinnassa oli todella mukavaa. Maailmantilanteen kiristyminen alkoi tuntua, mutta kotoisissa puuhissa oli tavanomaisuutta, ruokaa teimme tavalliseen tapaan, etenkin pakastimia kävimme läpi käyttäen pois sieltä yhtä sun toista. Loppukuusta lähdimme uudelleen Viroon, tällä kertaa myös Tallinnan ulkopuolelle katsomaan kartanoita, kirkkoja ja vesitorneja. Ukrainan sota alkoi pari päivää ennen lähtöämme ja minua pelotti. Ajattelin, että voi kun Suomikin olisi NATO:ssa, mutta eihän Suomi sinne koskaan hae. 

Maaliskuukin alkoi Virossa, kiertelimme eri puolilla ja seurasimme uutisia lähes maanisesti. Maantiellä vastaantulevat sotilaskolonnat olivat sekä rauhoittavia, että pelottavia. Kotipuolesta tuli tieto, että nyt korona oli osunut perheenjäseniin, minä olisin heti halunnut lähteä kotiin, mutta palasimme kuitenkin suunnitelman mukaisesti paria päivää myöhemmin. Onneksi sairastelu ei ollut kovin voimakasta. Maaliskuussa 2022 esiintyy soju ensimmäisen kerran kuvissa. Perheenjäsenen synttäriä vietettiin loppukuusta suuren kakun äärellä, pari edellisvuotta oli tuo tilaisuus jäänyt väliin. 

Huhtikuussa alkoi sitten kevät hieman näyttää merkkejä tulemisestaan, vaikka lunta olikin vielä alkukuusta aika paljon. Lähdimme kauden ensimmäiselle CampaAdria-reissulle, emme vielä ulkomaille, mutta kotimaassa viikon verran, kirkkoja ja vesitorneja katsomassa tietysti. Paisteja ei ole näkynyt niin paljon pihassa enää, mutta ainakin yksi miespuolinen oli huhtikuussa tontilla. Ruokapuoli alkoi kallistua Aasian suuntaan, kun innostuin korealaisesta keittiöstä ja K-draamoista. Puikoilla söimme yhä useammin ja se alkoi vähitellen käyttää, mutta kyllä sitä lusikkaruokaakin tarjolla oli. 

Toukokuussa sitten lähdimme Vaasaan, mutta pienen mutkan kautta, laivalla Naantalista Kapellskäriin ja sieltä sitten Ruotsin puolta Uumajaan ja laivalla yli Vaasaan. Katsoimme vaihteeksi kirkkoja ja vesitorneja ja kaunista kevättä molemmilla puolilla Pohjanlahtea. Giro d'Italia alkoi ja kokkailin italialaista niin paljon kuin kerkisin ja joka väliin vähän korealaista. Reissu kesti kaksi viikkoa. Pidin siskoni kanssa korealaisia huippukokouksia sekä lähinä, että etänä ja koin täydellisen Kapteeni Ri-crushin, joka alkaa tässä vuodenvaihteessa vähitellen hellittää. Sydämeni oppa on kyllä edelleen nimenomaan tämä k-draama hahmo, vaikka muitakin oppia on sydäntäni ollut kolkuttelemassa vuoden mittaan. 

Kesäkuun vietimme kotona loppukuulle asti. Kesäkuun ensimmäistä päivää juhlistimme kuohuviinillä, sillä olin tuolloin tullut olleeksi eläkkeellä yhden kokonaisen vuoden. Silloin ei ollut myöskään pyöräilyyn liittyvää ruokahaastetta, joten uppouduin korealaiseen keittiöön jälleen lisää. Loppukuusta sitten alkoi kauden ensimmäinen pitkä ulkomaanreissu, jonka paluupäivää emme lähtiessämme tienneet. Sitä ennen kiillotin keittiön tiskialtaan, se kuuluu nykyiseen tapaani. Menimme laivalla Saksaan ja tuntui kyllä huimaavan hienolta olla taas Saksassa ja Alankomaissa. Katsoimme kirkkoja ja vesitorneja, mutta emme niin läheltä kuin kotimaassa ja Virossa, sillä kumpiakin oli niin paljon, ettemme olisi edenneet matkalla ollenkaan, jos emme olisi vain etäkatsoneet suurinta osaa. Mukana matkalla oli mobileorkidea, joka tässä vaiheessa vielä näytti tykkääävän reissaamisesta ihan mukavasti. Matkaan pääsi myös malliston pienin riisinkeitin, joka on just sopiva kahden hengen riisiannoksen pikaiseen kypsentämiseen. 

Heinäkuun vietimme kokonaan reissussa, Alankomaissa, ihan vähän Belgiassa ja loput ajasta Ranskassa. Siellä etenkin pää pyöri vesitornien tähden, niitä oli ihan valtavasti. Nauratti kovasti jostain kotimaisesta lehdestä lukemani juttu, jossa toimittaja arveli vesitornien olevan suomalainen erikoisuus, eikä niitä juuri muualla nähdä. Höpsistä. Tosin se juttu oli kyllä muutaman vuoden takaa, mutta nousi jostain luettavakseni netissä. 

Oli hauska katsoa Matulaa ranskaksi ja ostaa hienoja vihanneksia ja kasviksia toreilta ja marketeista. Ostoslista oli kyllä välillä melko kotoisan näköinen ja itsestäänselvä. Söimme aika pitkälti ranskalaista ruokaa, kun Tour de France alkoi ja olimme katsomassa tapahtumaa kahden etapin varralla. Säät alkoivat kääntyä hurjan kuumiksi ja koimme ensimmäistä kertaa Euroopassa yli 40 asteen lämpöjä. Sotilashautausmailla tuli mieleen, että tätäkö se maailma tarvitsee lisää, valkoisten ristien meriä, siltä se naapurin mielestä taitaa olla. 

Elokuun alussa emme vielä miettineet varsinaisesti kotiinpaluuta, mutta vietettyämme kaikkiaan kuutisen viikkoa Ranskassa, aloimme hiljakseen valua kotia kohti, vai pitäisikö sanoa kiivetä, kun suunta oli pohjoinen. Vietimme mukavia päiviä Moselin rannoilla, muunmuassa Paradies Campingilla, vaikkei se nyt ihan tarkkaan ottaen mikään paratiisi ollut.  Mobileteddy alkoi ilmehtiä siihen malliin, että kotiin tästä pitäisi lähteä ja aloitimme kartoittaa kotimatkan reittiä. Kävimme uudelleen vielä Alankomaissa, Obelinkin karavaanarikaupassa ja merenrannalla ihailemassa auringonlaskua. La Vuelta alkoi ja katsoimme sitä siellä missä se oli mahdollista. Kotimatka taittui Ruotsin kautta ja osuimme hauskasti IKEA-museoon. Loppukuu kotona meni La Vueltan parissa ja miettien, että vieläkö lähtisimme uudelleen reissulle myöhemmin syksyllä. Taisimme varata uudet laivaliput alle viikon päästä kotiinpaluusta. Matkaorkidea ei selvinnyt kukkivana, viimeinenkin kukka putosi elokuun alkupuolella. 

Syyskuun alussa päättelimme La Vueltan ja vuotuiset ruokahaasteet taas ensi kevääseen asti. Piipahdimme pohjoisessa kotiseudullani ja paikkasimme sikäläisiä kirkko- ja vesitornilistojemme aukkopaikkoja. Loppukuusta sitten lähdimme kauden toiselle  matkalle, tällä kertaa paluulipulla varustettuna. Seurasimme jossain määrin omia kesäisiä jälkiämme, kävimme mm. Obelinkilla, koska emme edelliskerralla ostaneet kaikkea tarvittavaa. Vierailimme ystävän luona Bretagnessa, sekin oli toinen kerta samalle vuodelle, tosin nyt hän oli jopa paikalla. Heinäkuussa kävimme vaikkei ollutkaan, introvertin unelmakyläily! Leirialueita alkoi syyskuussa jo mennä kiinni ja oli tarkempaan etsittävä yöpaikkoja, mutta kyllä niitä vielä löytyi. Olimme taas Ranskassa suurimman osan ajasta, noin neljä viikkoa. 

Lokakuun aikana koimme ensimmäistä kertaa polttoainepulaa, sillä Ranskassa oli lakkoja, jotka vaikuttivat laajalti polttoaineen saatavuuteen. Kiertelimme eripuolilla maata ja näköjään söimme todella usein ihan samalta näyttäviä korealaisia aterioita. Mosel syksyisessä ruskassa oli kaunis ja lokakuun lopulla alkoi jo tuntua, että kyllä tästä kotiinkin joutaisi. Säätiedotuksia seuraillessa alkoi olla sellainen tunne, että hyvään kohtaan me sen kotimatkan varasimme. 

Marraskuun alussa saavuimme taas kotiin, kylläpä näytti Suomi tyhjältä tuolta kohtaa nelostietä. 

Emme ehtineet olla montaa päivää kotoa, kun talvi alkoi tosiaan tulla ja maadoitimme CampaAdrian katokseen. Veikin useita päiviä kuskata kaikki sellainen pois autosta, mikä ei talvea siellä kestäisi, tai jos hiiriä sattuisi liikkumaan, olisi niille turhan kotoisaa. Pörssisähkö alkoi näyttää pahan luontonsa ja me aloimme oikein urakalla säästää sähköä, mm. keitimme kahvia pimeässä. Kiusa se on pienikin kiusa Fortumille. Reissun aikana kotona ollut orkidea oli innostunut pysymään hengissä ja marraskuun kaktus oli katsonut kalenteria aivan oikein ja puhjennut kukkaan juuri sopivasti. Kävimme entisellä työpaikalla ja tein korealaisen lounaan kaikille ja yhtenä päivänä leikimme legoilla. Tai siis kokosimme sukulaislapselle joulupakettia samaan tapaan kuin pari vuotta sitten kokosimme Playmobileistä paketin. Sisareni kanssa pidimme korealaisen huippukokouksen ja teimme monenlaista korealaista ruokaa, kuten Korean Army Base Stew. Minä sain pari uutta suosikkioppaa, kun tutustuin uusiin K-draamoihin. Onneksi on vielä muutama sata katsomatta, ei ihan heti lopu.

Joulukuu, talvinen kotikuukausi. Tai ei ihan, sillä piipahdimme alkukuusta Tallinnassa. Sittemmin emme juuri tontilta poistuneet. Jouluna perhettä oli olemassa ja käymässä, ruoan puolesta menimme melko matalalla profiililla niin, että kaikki on tullut käytettyä pois ja nyt alkaa taas pakastimien tyhjennysoperaatio tai ainakin vajentaminen. Sähköä olemme säästäneet ja kiukaalla valmistaneet ruokia, pitäneet päällä villasukkia ja kynsikkäitä. Tallinnassa piti myös käydä Lidlissä, sillä alkuvuoden matkalla ne oli juuri avattu ja jonot olivat pitkät. Nyt pääsi hyvin ostamaan tärkeitä ostoksia, kuten suolakurkkuja ja votkaa.

Nyt vuosi on vaihtunut. Vuodesta 2022 jää varmasti sekä hyviä, että huonoja muistoja. Tässä vähän listausta:

• 1 sota liikaa
• 0 lentomatkaa
• 3 lyhyttä matkaa Viroon
• 19 viikkoa CampaAdria-reissuja kotimaassa, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa
• 0 koronaa (kaksi perheenjäsentä sairasti keväällä, me itse emme)
• 0 flunssaa tai muutakaan sairastelua
• 7 kokonaan katsottua K-draamaa
• 12 aloitettua K-draamaa
• 25 minulle uutta korealaista ruokalajia
• musiikkimaun vaihtuminen countrysta k-poppiin
• sähkönkäytön tarkkailu ja todellinen säästäminen
• työminästä kokonaan irrottautuminen

Vuodesta 2023 toivon, että sota Ukrainassa jollain ilveellä saataisiin loppumaan ja Suomi pääsisi NATOn jäseneksi. Jollei maailma vinksahda vieläkin pahemmaksi ja kesärengaskelit alkavat, lähdemme taas CampaAdrialla reissuun, toivottavasti taas niin, ettei paluupäivää tarvitse lähtiessä vielä tietää.  Hyvää uutta vuotta sinulle, joka luit näin pitkälle! <3